— Minä täytän pappisvelvollisuuteni… minulla ei ole mitään häpeämistä!… Sinä olet tullut hulluksi!
— Sinä olet sydämmetön muotoilija… kas sellainen sinä olet! Ihmisillä on sydän repeämäisillään… vaan sinä tulet tölkkimään kuolleine sanoinesi!
— Vai kuolleita sanoja!… Mitä sinä noin tuijotat minuun… kuin vieras olento!
— Minä olenkin sinulle vieras… tuhatkertaisesi vieras!
Papinrouvan kasvot rypistyivät kuni kivusta.
— Vihaan minä sinua!!
Mies naurahti surkeanhämmästyneesti ja leimahti sitten äkkiä täyteensä kiukkua.
— Vihaat! — virkkoi hän myrkyllisesti: — sallippas siis kysyä sinulta, ketä sinä oikein suvaitset rakastaa?
Ja aviomies viittasi lukkariin päin. Mutta hän ei odottanut vastausta.
— Ketäkö? — kivahti Paulinkka: — tahdotkos tietää, ketä? Tahdotko?
Kyllä minä sinulle sanon!