Mutta akkunan takana yhä jyrisi ukkonen.
Tuuli löi humisten akkunaluukun auki, ja kuni ulos kutsuvat, vahvat sormet, naputtivat lasiruutuihin sadepisarat, siinneinä siinä kaameassa pimeydessä, missä ukkonen kumean valtavasti pamahtelee ja salamat leimahtelevat — ikäänkuin valaisten tuntemattomia teitä äärettömiin, viehättäviin etäisyyksiin…
(Kirjoitettu lokakuulla v. 1904).