Hän kaasi teetä laseihin.
— Juokaamme pikkuruinen pisara asian annahan hyväksi, huuhtokaamme mahamme makealla nesteellä seurassa suloisessa — ja sitten mars matkaan… Sillä kyllä mä tästä lähden sinun kanssasi…
Matvei pappi pyyhki kyyneleensä ja huiskutti nenäliinaa vasten turvonneita kasvojaan niitä viillyttääkseen.
— Ole niin hyvä, veli Iivana! Jumalan tähden! Sinulla on häneen vaikutusvaltaa. Sinun puolestasi hän Jumalaa rukoilee. Sinuun minä kaiken luottamukseni panen!
— Luota sinä Jumalaan eläkä ihmisiin! No, minä lähden kuin lähdenkin.
Eläkä mangu enää!
Hän kurkottautui ulos ikkunasta ja huusi ukkosenjyrisevällä äänellä:
— Para-mon hoi!
— Mi-täh? vastasi renki kaukaa.
— Käske Abdulia jouduttamaan troikkaa valjaisiin. Rusko aisojen väliin. Kulkuset mukaan… kaupunkimatkalle!
— Mitkäs suitset pannaan?