Tulla tupsahtaa maanmoukilla pakkoaika maksuilleen maanviljelypankkiin, — hänpä ymmärtää antaa rahoja sellaisilla ehdoilla, että maat loppujen lopuksi siirtyvät hänen huostaansa. Sattuu moukilla siemenviljan puute, — hänpä vierasvaraisesti aukaisee aittansa, vaan sato taas siirtyy hänen huostaansa. Mutta kadon tullessa joutuivat talonpojat täydellisesti hänen valtaansa ja usein he risaksiriistettyinä aivan ilman taistelua luovuttivat hänelle maansa, sitten nälkäisenä hyökylaumana täyttääksensä shitniskiläiset esikaupungit ja kauppalat.
Missä hän vain kulki, siellä kuului hänen selkänsä takana orjien huokauksia ja kirouksia, mutta hän kulki kulkemistaan yhä kauvemmaksi pitkin kihlakuntaa, noine arvoituksellisen-tylsine, sameine katseineen, salaten ryöstönsä suunnitelmat, jotka peloittivat suuriakin maanomistajia terävästi-harkittuine äkkitemppuineen. Kuni kylläinen, mutta alati ahnas korppikotka kiersi hän hitaasti ympäri piiriään ja kappale kappaleen perästä jäi hänen kynsiinsä. Tässä työssään ei hän häikäillyt edes roistomaisuutta, jos sen sopi johtaa lailliselle pohjalle, ja näinpä hän saattoi tehdä tavallista pitemmän harppauksen eteenpäin pitkin kipperän lain liukasta ja turmeltunutta tannerta. Yhdellä ainoalla iskulla hän masensi Savidofkan! Vuokrattuaan näet savidofkalaisilta talonpojilta maata kahdeksitoista vuodeksi, perustuen sopimukseen, jonka rikkomisesta oli määrännyt äärettömän suuria uhkasakkoja, pakoitti hän heidät myömään itselleen maat ikipäiviksi. Mutta kauppa-kiinnekirja oli asetettu toisen nimelle. Ja Shirokosadov kiskoi talonpojilta uhkasakot, jotka veivät heidät täydelliseen tappioon. Sitten, yhdistettyään maahan naapuritilallisten peltosarat, kiristi hän koko kylää kuin rautainen rengas. Ja niin nyt tuo entinen suloinen Savidofka on virallisesti muutettu "Shirokosadovoksi" ja siellä on samanniminen rautatie-asemakin, josta ijäti vierii shirokosadovilaista viljaa.
Ja myös talonpojista on tullut — shirokosadovilaisia talonpoikia.
Shirokosadovilaisen tuntee heti: hän on resuinen, likainen, masentunut tai raju, riippuen asianhaaroista: selvä tai juovuksissa, — ja juovuksissa on hän heti kun siihen suinkin on tilaisuutta. Jos te asemahuoneella satutte näkemään seuraavan näytelmän: juopunut maalainen riekaleinen paita yllään haukkuu kamalasti jotakin henkilöä viuhtoen toista kättään ilmassa, päin vaunuihin kuin mikähän traagillisen osan näyttelijä, vaan toisella kädellä huolellisesti kannattaa puoleksi putoavia housujaan, jotka viattomasti paljastavat Aatamin alastomuuden, niin elkää huoliko kysyä urhealta santarmilta, kenet hän "saatteli" pois asemasillalta… Se oli shirokosadovilainen! Elkää myös kyselkö itseltään shirokosadovilaiselta, kuinka hän talonpojasta on muuttunut rapajuopoksi, kujankulkuriksi, koirien vainoomaksi varkaaksi, jota iloiset puotilaisetkin pieksävät basaarin huviksi. Himein silmäyksin hän teihin katsahtaa eikä teitä ymmärrä… Kiittäkää onneanne, jos ei hän teitä hauku pahanpäiväisesti! Ei kukaan niin osaa haukkua kuin shirokosadovilainen. Hän haukkuu aivan persoonaan käyden isät ja äidit, sedät ja tädit, veljet ja sisaret… Hän osaa ainoastaan sadatella. Ja kiroilla kaikkia: vaimoa, lapsia, maan hedelmättömyyttä, avaruuden äärettömyyttä, aamua ja iltaa, yötä ja päivää! Vieläpä hän alkaa verestävin silmin uhkaavasti tuijottaa päin taivasta ja huomenna kentiesi kiroaa itse Jumalaa. Onpa kerran joku shirokosadovilainen lähetetty Siperiaan siitä että hän pieksi pyhäinkuvia, riivatusti huutaen:
— Tulkaa minun lehmiäni ruokkimaan!
Omat lapset hylkäävät shirokosadovilaisen isänsä, jättäen hänet vapauteensa raivoamaan keskelle vieraita vainioitansa, rypemään juovuksissa toiselle kuuluvissa pellonojissa, kuolemaan näännyksiin toisten tilusrajoilla: — sillä he ovat jo oppineet kunnioittamaan valloittajaa. Pojat rupeavat puotipalvelijoiksi Shirokosadovon lähistöön, karjahtelevat tylysti talonpojille, pettelevät heitä mitoissa ja laskuissa. Ja tyttäret… vaihtavat punaisen maalaishuivinsa kaupunkilaiseen hattu-hökötykseen, auringon paahtamat poskiensa punat hajupuutereihin, joita sitten humalapäissään itsevaltiailla suuteloillaan irti nuoleksii Shirokosadov.
Kuvaamallamme hetkellä ovat Shirokosadovin maatilat jo heittäneet surmansilmukan Pajomshtshinaankin.
Muinoin rikkaat "jumaliskyläläiset" ovat antautuneet. Ainoastaan "vasiliperäläiset" ovat olleet varuillaan. Nepä ne vielä häiritsivät Shirokosadovia, sillä niiden tilukset kulkivat halki Pajomshtshinan. Toisella puolella pitäjää oli heillä lavea maakaistale, jota molemmilta puolilta puristivat jumaliskyläläisten maat, mitkä jo ammoin olivat siirtyneet Shirokosadovin vuokramaiksi. Tuo kaistale se kiilana työntyi Shirokosadovin maan sisään ollen yksi ympäristön parhaita paloja. Sitäpaitsi leikkasi se Pajomjoen rantaa, johon olisi ollut erittäin sopivaa laittaa höyrymyllyn…
Kauvan ja itsepäisesti kierteli pomo tätä maata.
Mutta itsepäisiä olivat vasiliperäläisetkin.