Ulkomuodoltaankin on hän vielä säilyttänyt talonpoikaisnäkönsä ja maalais-hyvänsävyisyytensä, vaikka hänen lapsensa jo kulkevatkin herrashöpeniin ja heleisiin huiveihin pyntättyinä. Hän rakastaa vielä muistella niitä vuosia, jolloin hän paljain jaloin kävi koulua, missä pappi häntä opetti kärsivällisyyteen, nöyryyteen ja Jumalan haltuun heittäymiseen. Ne oppitunnit olivat tuottaneet omat hedelmänsä, kuten kaikki farisealaisuus ainakin.
Ja Jumalan avullahan minä kaiken olen läpikestänyt! — naurahti Strishikosin pehmeästi muistoilleen, hypistellen paksuja kultavitjoja liivinsä päällä: — oli se ukki se pappi Joona… Luota sinä vainen ainukaiseen Luojaan omissa asioissasi, — niinpä hän selitti, — mutta kaikessa muussa alistu esivallan alaiseksi, sillä sen on Jumala sinun päällesi asettanut… Eläkä ilmoisna ikänä häpeä! — Ja minä alistuin! Ja luotin vain lujasti! Ja jos minulla nyt onkin pikkuruisen tuota maa-pahaista, niin en koskaan unhoita, etten sitä suinkaan ansiosta ole saanut… heh…
Hän kohotti nenälleen valkoisen sormensa, joka oli koristeltu kantasormuksilla, lausuen autuaallisen alentuvaisella äänellä:
— Jumalan avulla tässä on toimeentultuna!
Ja tuo entinen paljasjalkainen pojan-kakara, jonka luonnonoikku oli lennättänyt kaupunkiin, — ja joka oli alottanut tulitikkukaupalla, Strishikosin, hän jakoi nyt yhdessä Shapovalovin kanssa koko kihlakunnan, repien palasiksi tuon rikkaan saaliin. Ikäänkuin pitaalitaudin tahrat kuumottivat heidän omistamansa alueet kihlakunnan kartalla.
Mutta heidän jälkeensä tulla jonottaa vielä satoja muita.
Nämät mustat sotnjat olivat astuneet itsetajuttoman historian kehityksen leveälle taistotanterelle ja tarttuneet yhteisvoimin sen jättiläisrattaaseen, vähääkään huomaamatta että tämä ratas pyörii vain yhteen suuntaan: heidän omaan, sallimuksen määräämään turmioonsa. Se taloudellinen näytelmä, jossa he olivat esittäneet julmaa osaansa, paisui paisumistaan sosiaaliseksi näytelmäksi, suureksi, vuosisatoja sorretun, keskellä verta ja kyyneliä heräävän persoonallisen itsetietoisuuden näytelmäksi.
Mutta keskellä näitä nousevia maa-loordeja ja maan kuninkaita kuuluu ensimmäinen sija Shitnitskin kihlakunnan historiassa Shirokosadoville. Raskaine askelineen, synkkinä katseineen nousi tämä mies kuni uhkaava haamu ylitse koko kihlakunnan heittäen pahaaennustavan varjon kauvas ympärilleen.
Ollen rappiollejoutuneen staromirskiläisen kauppiaan poika, oli Porfirus Vlasitsh Shirokosadov [Kirjailija näyttää tahallaan valinneen tällaisen ivallisen sukunimen. Shirokosadov merkitseisi suomeksi sellaista henkilöä, jolla on leveä takapuoli] kasvanut ja kasvatettu perheellisen hirmuvallan kuivakiskoisissa olosuhteissa, perinnöllis-orjallisen maailmankatsomuksen omistavan piirin lakkaamatta valehtelevassa keskuudessa, tukahduttavassa, ummehtuneessa räme-ilmassa, jossa hänen sieluunsa oli kiintynyt alituinen paha painajainen, täynnä unenhoureita, joita hän niin menestyksellisesti osasi hyväkseen käyttää. Perittyään isältään avaran, voimakkaan luonnon, oli hän läpikäynyt ministeri Tolstoin järjestelmän mukaisen koulun, jossa hänestä jo ennen neljännelle luokalle pääsyä oli osattu tappaa järjen ja sydämmen kaikki hyvät intohimot. Isän despotismi oli pakottanut hänet yksinäistymään omaan itseensä, ja basaari oli puhaltanut hänen järkeensä sisällyksen sekä luonut hänen tahdollensa suunnan. Loppukasvatuksensa hankki hän Venäjän aro-markkinoilla, missä ryöstökauppa kirgiisien kanssa antoi hänelle runsaasti käytännöllistä harjoitusta petollisissa nylky-tempuissa sekä viitoitti hänen elämänsä ohjelman. Mentyään muutamien irstasten vuosien perästä naimisiin isänsä käskystä — isänsä, joka ajoissa oli hänet saanut eroitetuksi oikeasta lemmitystä — tähdäten suuriin kapitaaleihin — luopui hän isästään myrskyisen riidan jälkeen sekä alotti itsenäisen toiminnan. Asetuttuaan nuorikkoineen ja Aleksandra-nimisine tyttärineen Shitnitsaan asumaan, loi Shirokosadov samean silmäyksen mailmaan ja astui juopuneen horjuvin askelin sitä valloittamaan.
Ihan vaistomaisesti ymmärsi hän maanryöstämisen taktiikan, — ymmärsi käyttää hyväkseen jokaista talonpojan taloudellista vauriota, ymmärsi valita silmänräpäyksen, milloin oli edullista tulla tekemään toista orjakseen.