— Hei, antakaas kun minäkin koitan!… Hahhah-haa!
Mutta laulunpätkä ei ottanut häneltä lähteäkseen.
Muutamia "hengellisiä" käveli edestakaisin pitkin salin lattiaa.
Matvei pappi istui likellä pianiinoa sen näköisenä kuin tarkasti kuunteleisi soitantoa. Mutta hänen kasvoillaan oli kovin huolestunut ilme. Nähdessään virkaveljensä Iivanan tulevan yhdessä Paulinkan kanssa, karahti hän punaiseksi ja läksi heitä vastaan.
— Kas tässä saat takaisin papittaresi! — sanoi hänelle Iivana pappi.
Ja väistyi heti syrjään kaukaa tarkastellen aviopuolisoita, jotka siirtyivät akkunan ääreen, ja heti pannen merkille, että veli Matvei teki liika voimakkaita liikkeitä ja että Paulinkan kasvot näyttivät liika kylmiltä. Ja jonkunlainen epämieluinen tunne vihlasi hänen sydäntään, kun hän heidät yhdessä näki. Hän arveli tätä tunnettaan vihaksi veli Matveita kohtaan. "Eipä tuo mies ansaitseisi…" sopersi hän itsekseen ikäänkuin käsittämättä tämän ilmilausumisensa merkitystä.
Hänen vieressään puhelivat Tshugunnikov ja Pirogovitsh.
Edellisellä oli tynnyrimäinen ruumiinrakenne ja punaisen parran sisästä paistoi punainen naama pulloposkineen.
— Huh-huh! — huokasi Tshugunnikov pauhaavasti ikäänkuin mies, joka juuri on palannut kuumasta saunasta. — Nykyaikoina sanomalehteä julkaista… se on vaarallista! Sinä olet komersantti, sinä olet duuman äänivaltainen, hyväntekeväisyys-yhdistyksen jäsen, pankinneuvoston jäsen… Kirjoititpa kenestä hyvänsä, kaikki ovat sinun ystäviäsi ja kaikki sinuun loukkaantuvat…
Pirogovitsh naurahti pehmeästi.