— Tiedän!
— Siinäpä se! Tekin siis sen myönnätte! Asettukaahan vain oikealle näkökannalle: oletteko te tämän maan ikuinen asukas? Eikös teidän isänmaanne sijaitse siellä, missä teidän järkenne näkee ainoastaan nietscheläistä hiekkaa?
— Minä en ole venäläis-oikeauskoisen näkökannan puoltaja.
— Suokaa anteeksi: miksi sanotte venäläis-oikeauskoisen? Sehän on ylipäänsä uskonnollinen näkökanta, ymmärrettävä ja velvoittava jokaiselle, joka uskoo, ettei hän ole hetkisen elävä maan matonen, vaan taivaan ikuinen kansalainen. Ja silloin tuntuu tämä maa vain kolkolta koululta taivaan tulevista kansalaisista. Kas tältä kannalta arvostellen te ymmärrätte kaikki kyyneleet ja kärsimykset, lailliset koettelemukset ja onnettomuudet!
— Ja parkkinahkain kaupan? — virkkoi seminarilainen Rudometov hymyilemättä.
Kaikki pärähtivät nauramaan.
— Totta kai täytyy ylläpitää olemassaoloaan! — hymyili Klaudius pappi alentuvaisesti.
— Koettelemuksia varten kai? — virkkoi seminarilainen yhtä kylmäverisesti: — eikö silloin ole parempi jakaa omaisuutensa ja lähteä kerjuulle, voidaanhan näet silläkin tavalla olemassa-oloaan ylläpitää, ja siten kurjuus ja kärsimykset lisääntyisivät… Ja Kristuksellehan se olisi mieluista!
— Vääristelijöitä te olette, herrat, — hiukan loukkaantui Klaudius pappi: — ja saivartelevia sofisteja. Ja sofisteja ylipäänsä on koko nykyajan nuoriso. Etsitään uusia totuuksia silloin kun on ainoastaan yksi Totuus, ikirauhallinen ja loppumaton, ja yksi tie tähän Totuuteen… Tämä Totuus on ylpeälle järjelle saavuttamaton! Suurimmat filosoofiset nerot ovat koettaneet sitä ymmärtää ja määritellä — eivätkä ole voineet! Vaan levolliselle sydämelle aukenee se itsestään. Toistan yhä: tämä ei ole yksinomaan venäläisen kirkon näkökanta. Se on ylimalkaan uskonnollis-filosoofinen näkökanta. Mitä koskee venäläiseen oikea-uskoisuuteen, niin mikäli siinä on ihmisten tekemää, sikäli on se kivettynyttä uskontoa, ja minä itse etsin siitä uusia teitä, uusia sovitelmia Jumalallisen Tahdon kanssa…
— Voi sinä valhejärkeilijä! sinä vasta ilmestynyt kerettiläinen! — nauroi kirkon isännöitsijä: — viekkaalle tielle olet meitä viekoittelemassa…