STARODUM (syleillen vastahakoisesti rouva Prostakoffia), Tämä armo on aivan liikaa, rouva; tulisin ilmankin sitä aivan hyvin toimeen. (Päästyään rouva Prostakoffin käsistä kääntyy toisaanne, mutta siellä Skotinin, joka jo seisoo levitetyin käsin, heti sieppaa hänet syliinsä). Mikä mies tämä on?
SKOTININ. Minä olen sisaren veli.
STARODUM (huomaten vielä Prostakoffin ja Mitrofanin, kärsimättömästi).
No keitä nuo vielä ovat?
PROSTAKOFF (syleillen). Minä olen vaimon mies. (Yht'aikaa).
MITROFAN (tarttuen käteen). Minä olen mamman poika.
MILON (Pravdinille). Nyt minä en esitä itseäni.
PRAVDIN (Milonille). Kyllä minä esitän sinut myöhemmin.
STARODUM (antamatta Mitrofanin suudella kättään). Tuo pyrkii kättä suutelemaan: näyttää siltä, kuin aioittaisiin hänestä kasvattaa oikein ylevä mies.
RVA PROSTAKOFF. Sano, Mitrofan kulta, hänelle: "Kuinka olisin, herra, suutelematta kättäsi — sinä olet toinen isäni."
MITROFAN. Kuinka olisin suutelematta kättäsi — sinä olet isäni … (äidilleen) monesko?
RVA PROSTAKOFF. Toinen.