MITROFAN. Toinen? (Starodumille.) Toinen isäni, eno.
STARODUM. Kuuleppas, herraseni, minä en ole isäsi enkä enosi.
RVA PROSTAKOFF. Lapsi ehkä vaan ennustaa onneaan: kenties Jumala vast'edes suo hänen todella päästä sisarenpojaksesi.
SKOTININ. Sepä hittoa! Miksi en minä kelpaisi sisarenpojaksi? Ai, ai sinua, sisko!
RVA PROSTAKOFF (Skotininille). En minä sinun kanssasi viitsi riidellä! (Starodumille). En ole eläissäni riidellyt kenenkään kanssa. Minulla on sellainen luonto; vaikka toinen kuinka haukkuisi, minä en sano sanaakaan. Ajattelen vaan itsekseni, että kai Jumala kostaa minun vaimo raukan puolesta.
STARODUM. Sen heti huomasin, rouva, kun ovesta tänne ilmestyit.
PRAVDIN. Minä olen jo kolme päivää ollut näkemässä hänen sävyisyyttään.
STARODUM. Sitä huvia minä en voi nauttia niin kauvaa. Sofia, huomisaamuna lähdemme yhdessä Moskovaan.
RVA PROSTAKOFF. Voi, hyvä ystävä, mistä olet niin suuttunut?
PROSTAKOFF. Miksi tämä epäsuosio meitä kohtaan?