KUTJEIKIN. Tulkoon vaikka itku ja hampaiden kiristys, kunhan se pakana vihdoinkin saisi palkkansa!
VII Kohtaus.
Samat, rouva Prostakoff ja Mitrofan.
RVA PROSTAKOFF. Sill'aikaa kuin hän lepää, niin lue sinä täällä edes näön vuoksi, jotta kuuluisi hänen korviinsa saakka, kuinka ahkera sinä olet, rakas Mitrofan poikani!
MITROFAN. Entäs sitten?
RVA PROSTAKOFF. Sitten menet naimisiin.
MITROFAN. Kuuleppas, äiti, minä teen mieliksesi ja luen sillä ehdolla, että tämä on viimeinen kerta ja että vielä tänään on kihlajaiset.
RVA PROSTAKOFF. Tulee hetki, jolloin Jumalan tahto täyttyy.
MITROFAN. Minun tahtoni hetki on jo tullut: en tahdo lukea, vaan tahdon naida. Itsehän sinä olet houkutellut minua — syytä itseäsi! Kas nyt minä jo istun työhön. (Tsifirkin veistää rihveliä).
RVA PROSTAKOFF. Ja minä istun tähän viereen. Kudon sulle pussia, johon voit panna Sofian rahat.