RVA PROSTAKOFF. No katso nyt, veliseni — minä vetoon sinun arvosteluusi. Mitrofan, astu tänne likemmäksi! Onko tuo takki liian väljä?
SKOTININ. Ei ole.
PROSTAKOFF. Kyllä minäkin jo näen, että se on liian ahdas.
SKOTININ. Mitä vielä! Takkihan on ihan sopiva!
RVA PROSTAKOFF (Trishkalle). Korjaa luusi täältä! (Jeremejevnalle). Mene nyt, Jeremejevna, antamaan pojalle suurusta. Kai sieltä jo pian opettajatkin tulevat.
JEREMEJEVNA. Hän suvaitsi juuri äsken syödä koko viisi kakkua, armollinen rouva.
RVA PROSTAKOFF. Ja siksi et raskitsisi hänelle antaa kuudetta, vai mitä? Oletpa sinä säästäväinen, mutta varo itseäs!
JEREMEJEVNA. Syököön hän vaan terveydekseen! Minähän sanoin sen vaan Mitrofan Terentjevitshin tähden. Ihan aamuun saakka hänen oli niin paha olla.
RVA PROSTAKOFF. Herran tähden, mikäs sinua vaivaa, Mitrofan?
MITROFAN. Se on semmoista ilkeätä. Eilen illalla syönnin jälkeen se minuun tuli.