SKOTININ. Poika oli kaiketi syönyt liian paljon.
MITROFAN. Illallako? Enhän minä silloin, eno, syönyt melkein mitään.
PROSTAKOFF. Minä sentään muistelen poikaseni, että sinä söit jotakin.
MITROFAN. Kyllä niin, jotakin! Suolattua lihaa muutaman viipaleen ja piirakoita, muistaakseni, viisi tai kuusi kappaletta.
JEREMEJEVNA. Yöllä hän ehtimiseen pyysi juomista. Hän joikin kaljaa koko kannullisen.
MITROFAN. Ja nyt päätäni oikein huimaa. Yöllä tuli tavantakaa silmiini sellainen ilkeä näky.
RVA PROSTAKOFF. Mikä näky se oli, Mitrofan kulta?
MITROFAN. Väliin sinä, äiti, väliin tuo isä.
RVA PROSTAKOFF. Miten niin?
MITROFAN. Heti kun panin silmäni umpeen, näin unta, että sinä, äiti, annoit isälle selkään.