Ryhdyimme jälleen huuhtomaan kultaa, ja oppaamme ohjasi hommiamme niin hyvin, että ponnistuksemme harvoin olivat tuloksia tuottamatta. Vähän ajan kuluttua pyysi hän lupaa saada neljän tai viiden neekerin keralla lähteä viikon ajaksi etsimään onneansa ja katsomaan mitä hän voisi etäämpänä löytää yhteisen varastomme kartuttamiseksi. Me suostuimme, kaksi miehistämme halusi lähteä mukaan, ja he ottivat matkalleen kuusi neekeriä sekä viimeiset kaksi puhveliamme. Leipää he ottivat kahdeksaksi päiväksi, mutta kuivattua lihaa ainoastaan kahdeksi. He nousivat äsken mainitsemani vuoriston harjalle ja huomasivat sen takana näköjään aivan saman erämaan, joka meitä oli täydellä syyllä kauhistuttanut ollessamme sen toisella puolella.
Heidän kokemuksistaan kävisi liian pitkäksi tässä kertoa. He viipyivät poissa kaksikuudetta päivää, tuoden mukanaan runsaasti seitsemäntoista naulaa kultahiekkaa, jossa oli joukossa paljoa isompia jyväsiä kuin olimme ennen nähneet. Sitäpaitsi oli heillä noin viisitoista tonnia elefantinhampaita, jotka hän osittain hyvällä, osittain pahalla oli saanut seudun villit noutamaan ja kantamaan alas vuoristosta, hankkien taas toisia laahaamaan ne ihan leirillemme asti. Suurestipa meitä hämmästyttikin nähdä hänen seurassaan parisataa neekeriä, mutta asian käsitimme heti, kun he kaikin heittivät kantamuksensa röykkiöksi leirimme ulkopuolelle. Vielä oli heillä kaksi leijonan ja viisi leopardin taljaa, hyvin isoja ja muhkeita. Hän pyysi pitkällistä poissaoloansa anteeksi ja valitti saalistansa pieneksi, sanoen tekevänsä vielä yhden retken ja odottavansa siitä parempaa.
Kantajat saivat koruja palkakseen, poistuen hyvin tyytyväisinä. Pian läksi hän toiselle matkalle, nyt mukanansa kymmenen valkoihoista ja kymmenen neekeriä sekä samat kaksi puhvelia ruoka- ja ampumavaroja kantamassa. He läksivät jälleen samoille tienoille ja viipyivät ainoastaan kaksineljättä päivää, sillävälin kaataen kokonaista viisitoista leopardia, kolme leijonaa ja useita muita otuksia, sekä tuoden neljäkolmatta naulaa kultahietaa ja ainoastaan kuusi elefantinhammasta, mutta nepä olivatkin tavattoman isoja.
Englantilainen ystävämme todisti, että olimme nyt käyttäneet aikaamme hyvin. Olimmehan viidessä kuukaudessa keränneet niin paljon kultahietaa, että sitä nyt entisen lisäksi oli viisi naulaa ja neljännes kutakin osakasta kohti, taitavan seppomme saatua vähin erin kuusi tai seitsemän naulaa käytettäväkseen lelujen valmistukseen. Ja nyt puhelimme lähtevämme rannikkoa kohti, lopettaaksemme vaelluksemme.
Mutta oppaamme nauroi. "Ei, nyt ette voi lähteä", sanoi hän, "sillä sadekausi alkaa ensi kuussa, eikä silloin voi olla liikkeellä."
Meidän täytyi myöntää hänen muistutuksensa oikeaksi. Ryhdyimme varustautumaan ruokavaroilla, kierrellen kaikki metsästysretkillä, ja neekerimme kaatoivat muutamia hirviä, jotka parhaamme mukaan kuivasimme päiväpaisteessa, sillä meillä ei enää ollut suolaa. Sateet saavuttivat meidät sitten, ja runsaasti kahteen kuukauteen saatoimme tuskin askeltakaan poistua mökeistämme. Pienet jokemme paisuivat vuolaiksi virroiksi. Kauniin sään palattua sanoi oppaamme, ettei hän tahtonut yrittää enää houkutella meitä viipymään kauvemmin, koska kerran emme välittäneet siitä, saisimmeko lisää kultaa. Ensi kertaa elämässään sanoi hän nyt tavanneensa miehiä, jotka tyytyivät jo saamaansa kultaan ja joista saattoi todella sanoa, että he eivät viitsineet kumartua sitä jalkojensakaan juuresta ottamaan. Mutta hän katsoi kuitenkin velvollisuudekseen huomauttaa meille, että nyt tulvan jälkeen oli parhaiten saatavissa kultaa. Jos jäisimme vain kuukaudeksikaan, niin näkisimme tuhansia villejä kaikkialla huuhtelemassa niitä europalaisia laivoja varten, joita saapuu rannikolle. Tulvat nimittäin hivuttavat suuria määriä kultaa ylängöiltä, ja jos käyttäisimme hetkeä hyväksemme ennen noiden tuloa, niin kuka ties mitä kaikkea saisimmekaan aikaan.
Emme tosiaankaan hennonneet pidättyä näin loistavasta tilaisuudesta. Ensimältä emme paljoakaan löytäneet, joet kun eivät olleet vielä laskeutuneet varsinaisiin uomiinsa; mutta muutaman päivän kuluttua kertyi saalis runsaaksi ja jyväset olivat isompia. Eräs mies löysi pienen pähkinän kokoisen murun. Ei kulunut paljoa yli kuukauden, kun meillä oli kaikkiaan koossa lähes kuusikymmentä naulaa, mutta silloin olikin jo villejä naisineen ja lapsineen möyrimässä suurin parvin jokaisessa joessa ja purossa sekä kuivalla ylängölläkin, joten meidän tuotantomme ehtyi. Mutta veitsiseppämme oli varannut valmiiksi ison määrän korujansa ja niillä saatiin vaihdetuksi kultahietaa niiden moninkertainen arvo.
Kolmen kuukauden kuluttua oli kutakin osakasta kohden taas neljä naulaa lisää koolla. Silloin läksimme viimeinkin taivaltamaan Kultarannikkoa kohti. Tämä matka oli hyvinkin vaiherikas. Vapautimmepa vankeudesta erään neekerikuninkaankin, joka oli ollut oppaamme hyväntekijänä, ja toimitimme hänelle takaisin kuningaskuntansa, jossa lienee ollut kolmisensataa asukasta. Hän kestitsi meitä komeasti ja lähetti alamaisensa meidän englantilaisemme keralla hakemaan kaikki elefantinhampaamme, jotka meidän oli täytynyt jättää jäljelle, ja kantamaan ne eräälle virralle, jonka nimen olen unohtanut. Siellä me teimme lauttoja ja pääsimme yhdessätoista päivässä Kultarannikolle erääseen hollantilaiseen siirtolaan, tullen perille ihan terveinä ja tyytyväisinä.
Norsunluumme möimme hollantilaiselle kauppahuoneelle ja saimme vaatteita ja muuta tarpeellista itsellemme ja niille neekereillemme, joita katsoimme sopiviksi pitää seurassamme. Kannattanee mainita, että meillä vaelluksemme päättyessä oli neljä naulaa ruutia jäljellä. Neekeriprinssin me vapautimme kokonaan, vaatetimme hänet ja annoimme hänelle puolitoista naulaa kultaa, jota hän jo varsin hyvin osasi käytellä. Me erosimme toisistamme mitä parhaimpina ystävinä. Englantilaisemme jäi joksikin aikaa hollantilaisen kauppahuoneen hommiin ja kuoli siellä surusta, kuten jälkeenpäin kuulin. Hän nimittäin oli lähettänyt useampia tuhansia puntia Englantiin Hollannin kautta, ollakseen turvattu omaistensa luokse palattuaan, mutta ranskalaiset sieppasivat laivan kaikkine lastinensa.
Muut kumppanini läksivät pienellä parkkilaivalla kahteen Gambian lähellä 14. leveysasteella olevaan portugalilaiseen siirtolaan, ja minä taasen kahden neekerin saattamana, jotka pidin mukanani, läksin Cape Coast Castleen. Sieltä pääsin laivalla Englantiin, tullen syyskuussa perille, ja siten päättyi ensimäinen hurjistelumatkani. Toiset eivät tuottaneet yhtä hyvää satoa.