Ja hänen tätä sanoessaan kuvastui hänen kasvoillaan niin suurta tyytyväisyyttä, että minun täytyi käsittää hänen ajatuksensa.
"Kyllä, kyllä", vakuutin minä, "olipa tämä vastoin tahtoasi tahi ei, niin minä panen hänet ja koko miehistön antamaan siitä todistuksen, tahi otan heidät kaikki mukaamme ja pidän kunnes sen antavat."
Kirjotutin itse todistuksen, jossa oli lausuttuna, että hänet vei merirosvolaiva väkisin vangikseen; että hänen kirstunsa ja kapineensa vietiin ensin, ja että hänet sitte työnnettiin veneeseen kädet seljän taakse sidottuina. Tämän alle kirjottivat nimensä kapteeni ja miehistö.
Sydännyin sadattelemaan häntä, huusin muutamia miehiäni sitomaan hänen kätensä, ja niin laskimme hänet veneeseemme. Omalle laivalleni tultuamme kutsuin hänet luokseni.
"Nyt, ystävä", sanoin, "olen tosin tuonut sinut tänne väkisin, mutta en luullakseni niin kovin vastoin tahtoasi kuin entiset kumppanisi uskovat. No niin, sinusta koituu meille hyödyllinen mies ja hyvän saat varmasti kohtelunkin."
Päästin hänet irti siteistään, hän sai takaisin kaikki tavaransa ja me vahvistimme tuttavuutemme yhteisellä lasillisella.
"Sinä olet kohdellut minua ystävällisesti", puheli hän, "ja minä tahdon olla sinua kohtaan vilpitön, tulinpa tänne omasta halustani tahi en. Minä teen sinulle niin paljon hyötyä kuin osaan, mutta sinä tiedät, ettei minun asiani ole sekaantua taisteluihin."
"Ei, ei", huomautti kapteeni Wilmot, "mutta silloin voit hiukan sekaantua, kun meille tulee rahojen jako!"
"Ne ovat hyödyksi haavurin kirstun täydentämisessä", myönsi William hymyillen, "mutta minä tahdon olla kohtuullinen."
William oli mieluinen kumppani; mutta siinä suhteessa oli hän paremmalla puolella meistä, että me varmasti joutuisimme hirteen, jos meidät saataisiin kiinni, kun taasen hänellä ei olisi mitään hätää. Hän esiintyy vast'edes hyvinkin paljon tässä kertomuksessa.