Illalla rupesi länsilounaasta navakasti puhaltamaan, ja kun se oli portugalilaiselle laivastolle otollinen tuuli, ja sää oli miellyttävä ja kaunis, niin kuulimme lähtömerkkejä annettavan. Me luikahdimme erään saaren kätköön, jiikasimme isonpurjeemme ja fokkapurjeemme, laskimme märssyraa'at alemma ja teimme märssypurjeet kiinni, jotta voisimme mahdollisimman mukavasti vaania niiden tuloa. Seuraavana aamuna näimmekin koko laivaston saapuvan esille, mutta näky ei meitä ollenkaan miellyttänyt, sillä siinä oli kuusikolmatta laivaa, useimmat hyvin varustettuja ja isoja, ja joukossa oli sotalaivoja. Ei siis sopinut meidän sekaantua peliin, vaan me pysyimme kauniisti piilossa kunnes laivasto oli poissa näkyvistä, ja purjehdimme sitte ristiin rastiin jonkun muun saaliin toivossa.
Ennen pitkää näimmekin purjeen ja läksimme heti ajamaan takaa. Mutta se oli hyvin nopeakulkuinen ja lähti vauhtiinsa luottaen suoraan aavalle päin pakoon. Silti, kun meillä ei ollut lastia, lähenimme sitä, vaikkakin verkalleen, ja jos meillä olisi ollut päivä edessämme, niin olisimme sen varmasti saavuttaneet. Mutta vähitellen tuli pimeä ja me tiesimme kadottavamme sen näkyvistämme.
Iloinen kveekarimme, nähdessään meidän vielä lisäävän purjeita seurataksemme sitä pimeässä, vaikkei sitä enää näkynytkään, tuli hyvin kuivakiskoisesti puhuttelemaan minua.
"Singleton veikko", virkahtaa hän, "tiedätkö mitä olemme tekemässä?"
Minä vastaan: "Tokihan minä sen tiedän; olemmehan ajamassa laivaa takaa?"
"Ja kuinka sinä sen tiedät?" kysyy hän, edelleenkin hyvin totisena.
"Ei, se on totta", myönnän minä; "me emme varmasti tunne tolaamme."
"Niin, ystävä", puhelee hän, "luullakseni voimme olla varmat siitä, että me etäännymme siitä emmekä aja sitä takaa. Pelkäänpä sinun kääntyneen kveekariksi ja päättäneen olla väkivaltaista kättä käyttämättä, tahi sitten olevan pelkurin ja pakenevan vihollistasi."
"Mitä tarkotat?" ärjäisin minä (ja taisin kirotakin). "Mitä nyt irvistelet? Sinulla on aina jokin kuiva kompa meistä hampaissasi."
"Ei", haastaa hän, "on hyvin selvää, että laiva läksi aavalle suoraan itää kohti vasiten häivyttääkseen meidät jäljiltä, ja voit olla varma siitä, että sen määräpaikka ei ole sillä suunnalla; sillä mitä tekisi se Afrikan rannoilla tällä leveysasteella? Mutta oitis pimeän piiloon päästyänsä se kääntää tuuleen ja luovii takaisin Brasilian rannikolle, siihen lahteen, jonne tiedät sen ensin olleen menossa; ja emmekö siis ole etääntymässä siitä? Minulla on hyvät toiveet siitä, ystävä", laskettelee hän kuivaa leikkiänsä, "että sinusta tulee kveekari, sillä minä näen, ettei sinun tee mieli tapella."