"Samanpa tuo lienee tekevää", vastaan; "mutta mitäpä tässä muutakaan?"
"Mutta turhaahan on tuottaa niille poloisille tarpeetonta vaivaa", huomauttaa hän; "pysähtykäämme kuulemaan, mitä niillä on meille sanottavana."
"Ne aikovat puhua ruudilla ja kuulilla", virkan minä.
"Niinkö vain?" puhelee hän. "No, jos se on heidän maansa kieli, niin meidän kai täytyy puhua heille samaa, tai muutoinhan he eivät meitä ymmärrä?"
"Aivan oikein, William", vahvistan minä, "me ymmärrämme tarkotuksesi."
Ja kapteeni huusi minulle:
"William on jälleenkin oikeassa; yhtä hyvin täällä kuin meripenikulmaa edempänä." Hän antoi käskyn: "Jiikatkaa isopurje; me vähennämme purjeita."
Kun odotimme tulijaa tuulen alapuolelta, siirsimme kahdeksantoista kanuunaa paapuurin laidalle, päättäen antaa sille sellaisen yhteislaukauksen, että siitä tuntuisi lämpimältä. Kesti puolisen tuntia, ennen kuin se ehti likelle, joll'aikaa me pysyttelimme liki tuulta, joten sen oli pakko jäädä tuulen alapuolella; saadessamme sen perähankamme kohdalle me äkkiä käänsimme sille kylkemme ja laukaisimme siihen laidallisemme, lakaisten sen kantta keulasta perään asti ja kaataen suuren joukon väkeä. Portugalilaiset joutuivat hämmennyksiin, niiden laiva oli vauhdissa ja tunki kokkapuunsa isonmastomme vanttien etuosaan, niin että he eivät voineet kunnolleen päästä meistä eroon. Siten olimme toisissamme kiinni; vihollinen ei saanut enempää kuin viisi tai kuusi kanuunaa tähdätyksi meihin, paitsi pyssyjänsä, kun taasen kaikki meidän sillä laidalla olevat tykkimme saivat tehotuksi siihen.
Keskellä taistelun tulisinta tuoksinaa, voimieni takaa häärätessäni komentosillalla, huusi minulle kapteeni, sillä hän ei ollut hetkeksikään poistunut joukostamme:
"Mitä lempoa ystävämme William tuolla tekee? Onko hänellä mitään asiaa kannella?"
Minä astuin keulaan päin, ja siellä ystävämme William parin kolmen reippaan miehen kanssa siteli laivan kokkapuuta meidän isoonmastoomme kiinni, jotta vihollinen ei pääsisi käsistämme; ja tuon tuostakin hän kiskaisi taskustaan pullon ja antoi miehille rohkaisuryyppyjä. Luodit satelivat hänen ympärillään tuiki tiheässä, sillä portugalilaiset — se tunnustus minun täytyy heille antaa — taistelivat hyvin riuskasti, ensimältä uskoen olevansa varmat saaliistansa ja luottaen ylivoimaansa. Mutta siinä hyöri William yhtä tyynenä ja vaarasta välinpitämättömänä kuin olisi istunut punssimaljan ääressä, kovin toimekkaasti pitäen vain huolta siitä, että neljänkymmenenkuuden kanuunan laiva ei pääsisi pakenemaan kahdenkymmenenkahdeksan kanuunan laivaa.