William oli hyvin taitava haavalääkäri, ja hän osotti sen tässä tapauksessa. Meillä oli molemmissa laivoissamme yhteensä viisi itseänsä kouluuntuneiksi haavureiksi sanovaa, sekä pari kolme apuria, ja nämä kaikki lausuivat mielipiteenään, ettei neekerin henkeä voitaisi pelastaa sahaamatta hänen säärtänsä poikki. Mädännys oli muka jo ulottunut sääriluun ytimeen ja jänteet kuoleutuneet, joten hän ei parantuneenakaan voisi käyttää jalkaansa. William vain lyhyesti sanoi olevansa toista mieltä ja tutkivansa haavaa tarkoin, ennen kuin lausuisi siitä mitään varmaa. Hän sai kaksi haavuria avukseen ja ryhtyi työhön omalla tavallaan. Leikellen pilaantunutta lihaa hän paljasti jokaisen suonen erikseen ja sai jo ensimäisenä päivänä niin paljon aikaan, että mies poloinen ilmeisesti tunsi suurta helpotusta.
Toiset haavurit olivat pitkin aikaa olleet näkevinään yhtä ja toista vikaa hänen menettelyssään, ja seuraavana päivänä he jo riemuitsivat etevämmyydestään, sillä mädännys näytti jälleen leviävän. Mutta William valmisti potilaalle jotakin puhdistavaa lääkettä ja ryhtyi jälleen leikkelemisiinsä. Totisesti hän lopultakin pääsi taudista voitolle, ja kymmenen viikon kuluttua oli mies aivan terve; me pidimme hänet luonamme ja teimme hänestä oivallisen merimiehen. Häneltä me sittemmin saimmekin kuulla verinäytelmän yksityiskohdat, hänen opittuansa kieltämme.
Emme koskaan saaneet tietää, missä heidät oli otettu laivaan, sillä eihän neekeri voinut tietää meidän käyttämiämme englantilaisia nimiä. Valkoihoiset olivat kohdelleet heitä mitä raakamaisimmin; heitä oli yhtämittaa piesty armottomasti. Eräällä neekerillä oli vaimo ja kuudentoista vanha tytär. Muuan valkoihoinen piteli pahoin vaimoa ja jälkeenpäin tytärtä, ja siitä kaikki neekerit joutuivat raivoihinsa. Vaimon mies oli ilmaissut vimmansa hyvin uhkaavasti, jolloin valkoihoinen oli ollut hänet tappaa. Mutta yöllä neekeri, ollen irrallaan, varasti itselleen käsikangen, ja kun sama vastustaja taaskin saapui hätyyttelemään vaimoa, niin neekeri yhdellä iskulla rusensi hänen pääkallonsa.
Surmatulla oli vyössään avain, jolla hänen oli tapana irrotella neekerien käsirautoja; kapinoitsija otti avaimen ja päästi vapauteen satakunta maanmiestänsä. Nämä nousivat kannelle, sieppasivat käsiinsä kaikkea aseeksi kelpaavaa ja hyökkäsivät kannella olijain kimppuun. He tappoivat nämä kaikki ja jälkeenpäin keulakannen alla asustavan osan miehistöä. Kapteeni ja hänen muut miehensä, jotka olivat kajuutissa ja peräsinkojussa, puolustausivat hyvin miehuullisesti ja ammuskelivat ampumareijistä, tappaen ja haavottaen useita. Sitkeän vastarinnan jälkeen villit pääsivät murtautumaan peräsinkojuun, missä surmasivat kaksi valkoihoista, mutta sitä ennen oli heistä yksitoista kaatunut. Muut puolustautujat peräytyivät luukun kautta kajuuttiin.
Laivan tykkimies oli lukinnut itsensä konstaapelien koppiin. Eräs hänen miehensä kiskoi isonveneen ihan perän alle, ja he keräsivät siihen kaikki aseet ja ampumavarat mitä käsiinsä saivat, laskeutuivat veneeseen ja korjasivat siihen jälkeenpäin kajuutista kapteenin ja hänen joukkonsa. Päästyänsä, siten kaikki vesille he päättivät rynnätä jälleen laivan kimppuun ja yrittää vallata sen takaisin. He tekivät hurjan hyökkäyksen kannelle ja surmasivat ensin kaikki tieltään. Mutta neekerit olivat sill'aikaa päässeet kaikki irralleen ja saaneet lyömäaseita, vaikkakaan eivät osanneet käyttää pyssyjä. Laivan miehistö ei ollut kyennyt masentamaan noin suurta ylivoimaa. He kuitenkin pysyttelivät keulalaidan alla ja ottivat veneeseensä kokin kopista muutamat itsepintaisesti hengestänsä taistelleet miehet. Veneestä ammuskellen he surmasivat useita kymmeniä neekereitä, mutta olivat viimein pakotetut jättämään heidät rauhaan.
Kertojamme ei osannut selittää, kuinka pitkä aika oli tapauksesta kulunut, mutta kauvan he vain jo olivat ulapalla ajelehtaneet. He olivat saaneet surmatuksi noin kolmekymmentä valkoihoista; varsinkin oli muuan jättiläismäinen neekeri saanut suurta tuhoa aikaan. Rautakangella hän oli tappanut kolme vihollista vielä sitte kun oli itse saanut kaksi luotia ruumiiseensa; hänet oli lopuksi kaatanut kapteeni peräsinkojun ovella, jonka hän oli kangellansa vääntänyt auki. Purjeita he eivät osanneet ollenkaan käytellä, olivat vain yksinkertaisesti toivoilleet, että laiva veisi heidät takaisin kotirannalle.
Tämän laivan vallattuamme oli ensimäisenä harkittavanamme, mitä tehdä neekereille. Brasilian portugalilaiset olisivat ilomielin ostaneet ne kaikki meiltä, ellemme olisi osottautuneet siellä vihollisiksi ja tulleet tunnetuiksi merirosvoina. Mutta nyt emme uskaltaneet mennä missään siellä päin maihin ja ryhtyä kauppoihin sikäläisten viljelysmaiden omistajien kanssa, sillä silloin olisimme saaneet koko maan väestön niskaamme, ja jos jossakin satamassa olisi ollut sotalaivoja, niin olisimme varmasti joutuneet niidenkin kanssa tekemisiin.
Myöskään emme voineet toivoa parempaa menestystä, jos olisimme lähteneet pohjoiseen oman kansallisuutemme siirtomaihin. Ajattelimme jo viedä ne Buenos Airesiin, myydäksemme heidät espanjalaisille, mutta siellä ei kaiketikaan olisi voitu noin suurta määrää käyttää. Kauvemmaskaan emme heitä taasen voineet ajatella kuljettaa, kun meillä olisi tullut puute ruokavaroista.
Viimein auttoi meidät jälleenkin pulasta William, kuten oli tehnyt jo monessa pinteessä. Hän esitti, että hän lähtisi orjalaivan kapteenina parinkymmenen luotetuimman miehemme keralla ja koettaisi yksityisesti tehdä kauppoja uutisviljelijäin kanssa pitkin Brasilian rannikkoa, ei kuitenkaan pääsatamissa, sillä sitä ei olisi sallittu.
Me kaikki suostuimme tähän, ja sovittiin, että me itse lähtisimme la Plata-virtaa kohden, jonne olimme ennenkin aikoneet, ja odottaisimme häntä Port St. Pedron edustalla, kuten sitä espanjalaiset nimittävät. Viimeksi mainittu paikka on Rio Granden suulla; siellä on espanjalaisilla pieni linnotus, mutta se ei luullaksemme ollut miehitetty. Risteilimme siellä edestakaisin, vaanien laivoja, vaikkakin mitään huomion arvoisia kohtaamatta. Kuitenkin käytimme aikaa pitkän merimatkamme valmisteluun, täyttäen kaikki vesisäiliömme ja hankkien tuoretta kalaa ruuaksemme, jotta laivan varastot säästyivät.