Miehemme olivat juuri saaneet laivamme asentoon ja tukkineet pahimmat vuotomme. Sen vuoksi käskin miehittää veneet entiseen tapaan ja lähtemään Williamin johdolla neuvotteluun. Minun oli turha itseni lähteä mukaan, kun kerran en osannut hollanninkieltä, joten puhelu voitiin yhtä hyvin tulkita minulle myöhemminkin. Evästin Williamia vain sillä toivomuksella, että hän koettaisi saada vanhan hollantilaisen mukaansa.
No niin, William meni kuudenkymmenen tai seitsemänkymmenen kyynärän päähän rannasta, kohotti valkean lipun kuten hollantilainenkin ja alotti seuraavasti kaksinpuhelun, miestensä levätessä airoillaan:
"No, ystävä, mitä nyt sanot?"
"Tulen samalla lempeällä asialla", vastasi hollantilainen.
"Mitä! Oletko tulevinasi lempeällä asialla, kun sinulla on takanasi kaikki tuo kansa sota-aseinensa? Mitä se merkitsee, sanoppa?"
"Kuningas kiirehdyttää meitä kutsumaan kapteenin ja kaikki hänen miehensä maihin, ja hän on käskenyt väkensä osottaa heille kaikkea mahdollista kohteliaisuutta."
"Ja ovatko kaikki nuo tulleet pelkiksi kutsujiksi?"
"He eivät tee teille mitään vahinkoa, jos tulette sovinnollisesti."
"Mutta sinäpä vasta olet pölhö. Mitä pelkäämistä meillä olisi mokomasta armeijasta, jos emme sen toivomuksia tottele? Mikä saa sinut esiintymään noin typeränä?"
"Voitte luulla olevanne suuremmassakin turvassa kuin olette; te ette tiedä, mitä he saattavat teille tehdä. Voivathan he laivannekin polttaa."