Kapteeni ei saanut hommasta vihiä ennen kuin miehet jo olivat puolivälissä taivalta. Oitis hän huusi tykkimiehen apulaista pommittamaan lähtijöitä, kun tykki-osaston päällikkö virui sairaana hytissään; mutta ähmistyen kuulikin hän tykkimiehen apulaisen itse lähteneen mukaan, ja sillä keinoin he olivatkin saaneet niin paljon aseita ja ampumavaroja.
Huomatessaan asian auttamattomaksi alkoi kapteeni rauhoittua ja kohteli tapausta vähäpätöisenä, Hän kutsui miehistön koolle ja puheli suopeasti, sanoen täydellisesti luottavansa nyt jäljelle jääneiden uskollisuuteen ja kykyyn, ja luvaten kehotuspalkkiona jakaa heille lähtijäin nostamatta jääneet palkkaosat, tyytyväisenä siitä, että laiva oli vapautunut kapinanhaluisesta joukkiosta, jolla ei ollut vähintäkään nurkumisen syytä.
Miehet tuntuivat myös osaltaan tyytyvän asiain menoon, ja siihen vaikutti tehokkaasti kapteenin takaama rahalahja. Kirjeessään, jonka olivat jättäneet kapteenin palveluspojalle, maihin lähteneet huomauttivat ottaneensa mukaansa ainoastaan omat tavaransa, paitsi hiukan aseita ja ampumavaroja sellaisia mitä ihan välttämättömästi tarvitsivat sekä puolustusneuvoikseen että voidakseen saada elantonsa metsänriistalla — ja sen kaiken he arvelivat tulevan korvatuksi heidän perimättömillä palkoillaan. Miehet lupasivat kunniasanallaan luovuttaa isonveneen rauhallisesti takaisin, mutta pyysivät nöyrästi saada vielä tynnyrillisen ruutia ja hiukan muita ampumavaroja lisää. Toivoivatpa saavansa myöskin pitää isonveneen maston ja purjeen, jotta voisivat yrittää meritse pelastua jonnekunne, jos pystyisivät kyhäämään kokoon jonkunlaisen aluksen.
Kapteeni oli voittanut äskeisellä puheellaan paljon ja halusi saada häiriintymättömän rauhan syntymään. Hän ilmotti miehille kirjeen sisällön ja sanoi, että vaikkakaan luopiot eivät häneltä sellaista hyvyyttä ansainneet, hän ei kuitenkaan suonut heille sen suurempaa vaaraa kuin he itse olivat valmiit kestämään. Yhden ruutitynnyrin asemesta hän lähettäisi heille kaksi, sekä suhteellisen määrän luoteja tai lyijyä ja muotteja luotien valmistamiseksi; jopa antoi määräyksen toimittaa heille ensi hätäänsä astiallisen aarakkia ja ison erän laivakorppuja.
Miehistöä ihastutti kapteenin jalomielisyys, ja jokainen heistä lähetti vielä omasta puolestaan jotakin. Kello kolmen seuduissa ehtoopäivällä saapui pinassi rantaan, tuoden meille tavarat suureksi mielihyväksemme ja vieden isonveneen matkassaan. Pinassiin oli kapteeni valinnut varmimmat miehet ja kuoleman uhalla kieltänyt näitä tuomasta ketään takaisin laivaan; mutta niinpä hyvin mekin aseman tajusimme, ettei ketään pyydetty toiselta puolen jäämään tai toiselta puolen lähtemään.
TOINEN LUKU.
Purjehdus Epätoivon niemelle.
Meitä oli nyt vankka joukko, kaikkiaan seitsemänkolmatta miestä, oivallisesti aseestettuja ja varattuja kaikella paitsi muonavaroilla. Mukanamme oli kaksi kirvesmiestä, yksi tykkimies, sekä haavuri, joka vastasi kaikkia muita yhteensä; hän oli toiminut lääkärin apulaisena Goassa ja siirtynyt laivaamme ylimääräisenä. Kirvesmiehet olivat tuoneet kaikki työkalunsa, haavuri kaikki kojeensa ja rohtolaatikkonsa, ja yhteensä meillä olikin aika määrä kapistuksia, vaikka joillakuilla ei ollut juuri muuta yksityistä omaisuutta kuin vaatteet yllään. Viimeksimainittuja olin minäkin, mutta olipa minulla salattuna sellaista mitä muilta puuttui, nimittäin Brasiliassa varastamani kaksikolmatta kultamoidoria ja muuten ansaitsemani kaksi hopeakolikkoa.
On helppo kuvitella, kuinka meitä neljää ihastutti seurueemme karttuminen, vaikka ensin säikähtäen luulimmekin heidän palanneen viemään meitä hirtettäväksi, etenkin kun mielemme olivat lisäksi lannistuneet toverimme katoamisesta, jonka nyt vasta kuulimme uineen laivalle. Löimme jokainen kättä käteen vahvistukseksi siitä, että me emme missään oloissa erkanisi toisistamme, vaan eläisimme ja kuolisimme yhdessä. Kaikki tapettu riista oli tasan jaettava; kaikessa oli enemmistöllä ehdoton määräysvalta, jota vähemmistön ei käynyt nurkuminen; keskuudestamme valittaisiin johtaja, jota oli virassa ollessaan hengen uhalla toteltava ilman vastaväitteitä; johtajaksi joutuisi kukin vuorostaan, mutta hän ei saisi toimia neuvottelematta muiden kanssa, eikä enemmistöä vastaan.
Havaitsimme piankin, ettei meidän käynyt ruokavarojen saannissa luottaminen saaren saaliinhimoisiin ja tyhmiin alkuasukkaihin; etusijassa oli meidän tultava toimeen pyssyillämme, ampuen hirviä ja muita otuksia sekä lintuja, joita oli yltäkyllin saatavissa. Seutu oli kyllä miellyttävä ja hedelmällinen, ja mukava paikka asua. Mutta vaikka löysimme joka suunnalta karjaa ja muona-aineksia, niin emme tienneet, uskaltaisiko niitä ottaa mistä vain tapasi. Hätä ei tosin lue lakia, mutta ei tehnyt mieli ärsyttää kimppuunsa kokonaista paholaisten kansakuntaa yhdellä kertaa. Päätimme sen vuoksi yrittää saada alkuasukkaista sen verran selkoa, että voisimme päätellä miten menetellä.