"Elä huoli ollenkaan puvustasi, vaan vastaa selvään, ken olet."
"Olen Norbert de Caulaincourt." Salin läpi kulki kohina. Tuon uhkarohkean seikkailun sankarin oli jokainen luullut kuolleeksi. Äänten kohinassa oli sekä iloa että ihmettelyä. Muutamat nostivat äänekkäitä tervehdys- ja riemuhuutoja, vaikkakaan ei ollut puutetta toisenlaisistakin huudoista. "Hän petti meidät. Hän on saattanut meidät huonoihin väleihin savoijalaisten kanssa. Hän on rikkonut pyhän raamatun määräykset." Toiset taas huusivat: "Ei, ei, ei! Hän on pelastanut geneveläisen neidon. Hän uskalsi oman henkensä. Hän on rohkea nuorukainen." — "Hänpäs on ranskalainen pakolainen ja petturi."
Jonkinlaisella vaikeudella meteli saatiin tarpeeksi tukahdetuksi, jotta voitiin kuulla Amblarde Cornen ääni.
"On tarpeeksi aikaa tutkia tämän nuoren miehen asiaa, kun olemme kuulleet uutiset, jotka hän vartiomiesten puheen mukaan tuo meille Pregnystä. Norbert de Caulaincourt, miten sinä jouduit Pregnyhin?"
"En ollut Pregnyssä, joka on Bernin alueella, vaan matkallani tänne kohtasin herra Ami Berthelierin. Hän se oli ollut siellä. Uutiset ovat hänen lähettämiänsä."
"Kerro siis nyt kunnianarvoisalle neuvostolle, mitä herra Ami
Berthelier on pyytänyt sinun puhumaan."
Onneksi oli Norbert noita luonteita, joita suuri vaara ja suuret tapaukset karkaisevat, sen sijaan että hämmentäisivät. Hän puhui rohkeasti ja lausui sanottavansa selvään, niin että kaikki voivat ymmärtää sen. Hänen nuorilta huuliltansa tulivat ne kohtalon sanat, jotka veivät Daniel Berthelieriltä ja hänen seuralaisiltaan heidän viimeiset elämänmahdollisuutensa. Tämän jälkeen tiesi jokainen läsnäolija, että petturien tuomio oli päätetty asia. Yksin tuo meluava kokouskin vaipui vakavaan äänettömyyteen, joka oli paljoa tenhoavampi kuin suurinkin melu ja huuto.
"Me tahdomme keskustella nyt heti tästä asiasta" sanoi ensimäinen neuvos tyynesti. "Mitä sinuun tulee, Norbert de Caulaincourt, on sinun vastattava toisen kuin tämän tuomioistuimen edessä kunnianarvoisan kahdenkymmenen viiden neuvoston halveksimisesta, petollisesta, julkeasta ja sopimattomasta käytöksestä ja kaikkivaltiaan Jumalan käskyistä poikkeamisesta, kuten ne esiintyvät pyhässä raamatussa. Sentähden kunnes on aikaa ja tilaisuutta asiasi sopivaan tutkimiseen, minä ehdoitan tässä paikalla olevan kansalaisten neuvoston luvalla sinut toimitettavaksi Evêchen vankilaan."
Tämä ankara puhe ei masentanut Norbertia vallan kokonaan. Hän tiesi että kaupungin viranomaiset ja erittäinkin ensimäinen neuvos, jotka hän oli pettänyt ja nolannut, hyvinkin olivat suutuksissaan hänen rohkeasta tempustaan. Ken taas ei ollut suutuksissaan, oli kumminkin pakoitettu teeskentelemään sitä. Mitä hän tosiaankaan voi muuta odottaa asetettuaan heidän korkean arvokkaisuutensa niin naurettavaan, ehkäpä vihattavaankin valoon heidän vihamiestensä savoijalaisten silmissä.
Hän kumarsi päätään kuten ainakin se, ken tyvenesti kuulee tuomionsa. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän kumminkin sen jälkeen kohotti ja katsoi ensimäistä neuvosta rohkeasti silmiin. "Mutta lähetättekö te noutamaan herra Berthelieriä? Hän on vaarallisesti haavoitettu", sanoi Norbert.