Nyt salin perältä kuuluva melu minuutti minuutilta kasvaen saavutti semmoisen voiman, ettei sitä voitu jättää huomioonottamatta. Puhuja keskeytti antaakseen yleisölle ankaran moitteen.
Silloin tunkeutui läheisiltä penkeiltä eräs henkilö esiin ja sanoi: "Suvaitkaa kuulla, teidän korkea-arvoisuutenne, täällä on eräs sanantuoja, jonka uutiset tuntuvat olevan tärkeitä. Hän vaatii päästä puhumaan kunnioitettavien neuvosten kanssa, muttei voi päästä ahdingon läpi."
"Tehkää siis tietä hänelle, me tahdomme kaikki kuulla häntä!" sanoi neuvos Corne. "Tehkää tietä, tehkää tietä!" kaikui salin halki.
Se ei ollut niin helppoa tuossa tungoksessa. Kumminkin se viimein kärsivällisyyttä käyttäen saavutettiin. Kaksi miestä kaupungin vartiostosta tuli hennon naisenpukuun puetun olennon kanssa neuvosten eteen.
"Hurskaat pyhimykset! Mitä meillä tässä on? Tyttökö?" huusi eräs neuvoston jäsen, josta ei koskaan saatu selvää, sillä kukaan ei tahtonut omistaa tuota protestantille sopimatonta huudahdusta. Vavahdus ja hämmästyksen liikutus kulki kaikkien kokoutuneiden läpi.
Ensimäinen neuvoksista sai, kuten sopi odottaakin, ensin puhelahjansa. "Mitä tämä kaikki merkitsee?" hän kysyi. "Mitä tarkoitatte, kaupungin vartijat, tuodessanne tämän neidon tänne?"
"Anteeksi, teidän kunnia-arvoisuutenne, se on poika", alkoi eräs.
"Hyvin kunnioitettavat neuvokset, hän on Norbert de Caulaincourt ja hän tulee Pregnystä tuoden meille uutisia", selitti toinen rauhallisemmasti.
"Puhu siis, neito tai nuorukainen, kumpi tahansa lienet", sanoi ensimäinen neuvos. Mutta vielä puhuessaan hän hämmästyen tunsi nahkareunustaisen viitan, jonka kantajan hän itse oli antanut savoijalaisille Porte Neuven luona. Tähän aikaan Norbertin kertomus oli tunnettu kaupungissa, vaikkakin hämmästyksen ja kiihoituksen, jonka se olisi muuten synnyttänyt, nieli uhkaava ja kaikkivoittava libertinien pelko.
Tällä välin Norbert häpeän ja hämmästyksen valtaamana ponnisteli saadakseen ääntä suustaan. "Se on vahdin syy", hän sanoi, "he eivät sallineet minun mennä kotia muuttamaan pukuani."