Tietäessään mitä tiesi, Norbert tunsi itsensä pikemminkin levottomaksi. "En voi käsittää, mitä herra de Marsacilla voi olla minulle sanomista", vastasi hän kylmästi.
"Ei mitään, mikä voisi vahingoittaa teitä tai jotain omaistanne", vastasi mies. "Jos niin olisi, en palvelisi häntä tässä asiassa, sillä todellisuudessa en ole hänen palvelijansa. Mutta olen aina ollut herra Ambrosen seuralainen hänen lapsuudestaan saakka."
"Onko nimenne Grillet?" kysyi Norbert, kun valo alkoi selvitä hänelle.
"Baptiste Grillet, teidän palvelukseksenne, hyvä herra. Minulla oli päänkipu lauantaina enkä voinut kohottaa päätäni tyynyltä; muuten en olisi tahtonut jättää herraani vieraan laupeuden ohjattavaksi. Kumminkin se oli onneksi, koska tämä vieras satuitte olemaan te."
"Voinko nyt tehdä jotakin hänen hyväkseen?" kysyi Norbert. "Sanokaa kaikki mitä on mielessänne, tiedän että hän luottaa teihin."
"Te voitte tehdä paljokin hänen hyväkseen, vaikka nykyään hän ei sitä ajattele eikä haluakaan. Herra de Marsac, joka tähän asti on ollut niin ankara ja katkera harhaoppisia kohtaan, on masentunut nyt täydellisesti. Häneen on sattunut kuin salaman isku, kun hänen poikansa, hänen esikoisensa nyt on kuoltava. Tähän asti hän ei ole tahtonut uskoa sitä. Meidän on ollut vaikea taivuttaa häntä tekemään mitään nuoren herran puolesta. Hän luuli aina että kun kuolema tulee lähelle herra Henriä, tämä kieltäisi uskonsa. Hän tunsi hyvin vähän Henriä, vaikkakin tämä oli oma poika." Tällöin vaikeni Grillet luultavasti tukahuttaakseen liikutustaan, joka olisi voinut hävittää hänen käytöksestään soveliaan arvokkaisuuden. "Nyt hän tietää totuuden", toisti kamaripalvelija, "ja nyt on hän epätoivossa. Hän kauhistuu ei ainoastaan yhden poikansa, vaan molempienkin kadottamista miltei samana päivänä. Herra Ambrose ajattelee samoin kuin herra Henrikin, ja tuskassaan veljensä kadottamisesta, jota hän ihailee, on hän varmaan jotenkuten ilmiantava itsensä ja saattava papit kimppuumme."
"Varmasti", sanoi Norbert, "voinee hänen sokeutensa suojella häntä."
Grillet pudisti päätään. "Ei mikään suojaa harhaoppista", hän sanoi alentaen ääntään varovasti tuossa turmaa tuottavassa sanassa.
"Mutta miten herra de Marsac arvelee minun voivan auttaa häntä?" kysyi
Norbert.
"Ottamalla herra Ambrosen mukaanne Geneveen", sano, Grillet vetäytyen lähemmä ja puhuen yhä matalalla äänellä.