Amin vahva tahto ratkaisi hänen puolestaan. Hän tarttui Claudinen käsivarteen ja veti hienolla väkivallalla hänet pois. Oli jo aika: he olivat jo liian kauvan sulkeneet tien. Johtaja pois kääntyessään sanoi surumielin jäähyväisensä, alijohtaja taas ankaralla äänellä lausui: "Jumala antakoon sinulle anteeksi." Oikeastaan hänen ajatuksensa kumminkin oli: "En usko, että Hän sitä koskaan tekee."
Ami johdatti sisarensa kansan läpi, joka seisoi melkein ääneti ja kunnioittaen, lukuunottamatta muutamia häpeemättömiä katupoikia kokkapuheineen luopuvalle nunnalle. Heidän saavuttuaan rauhalliselle kadulle, hän sanoi: "Meillä on jonkinverran käveltävänä, sillä minä asun sillan takana Rue Cornavi'n varrella. Majapaikkani on köyhä, mutta mukava. Olen valmistuttanut huoneen sinulle. Tiesin että tulet kanssani."
Claudine oli kävellyt hänen rinnallaan koneellisesti, hämmentyneenä. Tai paremmin, niinkuin se joka yht'äkkiä on muutettu toiseen maailmaan. Kadut, talot, ohikulkijat — kaikki olivat ihmeitä. Häntä ivaavat pojat olivat sekä ihme että kauhistus. Maakin hänen jalkainsa alla tuntui lisäävän hänen epävarmuuttansa, johon kummallisesti sekaantui tieto väärinteosta. Hän oli siellä missä hänellä ei ollut oikeutta olla ja missä ei ollut hänen paikkansa. Oli paljo taloja, paljo väkeä, useita kasvoja ja kaikki hänelle tuntemattomia.
Mutta kuultuaan veljensä puhuvan hän koetti jännittää itseään. Hänen hämmentyneessä ajatuksessaan alkoivat hienon syntyperän ja veren vaistot päästä voitolle. Hän teki kohteliaan yrityksen vastata, vaikka tuskin ymmärsi Amin puhetta. "Asutko siis yksin?" sai hän lausutuksi.
"Margareta on aina mukana."
Claudinen kauniit, hämmästyneet kasvot saivat puhtaan mieltymyksen hohteen. "Vanha rakas vaalija!" sanoi hän. "Mutta ei — se ei voi olla. Hän olisi jo sadan vuoden vanha."
Epäselvä hymy kierteli Berthelier'in lujilla, selväpiirteisillä huulilla. "Hän on juuri kuudenkymmenenkolmen vanha", hän sanoi. "On vasta kuusitoista vuotta siitä kun erosimme, eikä hän silloin ollut vanha muista kuin minusta ja sinusta."
"Kuusitoistako vuotta? Ei se minusta tuntunut niin pitkältä.
Uskonnonharjoituksissa ovat tunnit pitkiä, mutta vuodet lyhyitä."
"Minusta se tuntui paljoa pitemmältä. Paitsi Margaretaa on luonani vielä lapsi."
"Mikä lapsi?" lausui Claudine hieman kummastuneella äänellä.