(102 §) Tahdonpa palata uudestaan siihen, mitä minä heti tämän jälkeen valtiollisella alalla toimin. Samalla tarkatkaa tässä jälleen, mikä valtiolle oli edullisinta. Kun näet huomasin, oi Ateenan miehet, että meidän meriasiamme olivat joutuneet hunningolle, ja rikkaat olivat melkein jättäneet suorittamatta pienetkin maksunsa, jotavastoin keskisäätyyn kuuluvat ja köyhät kansalaiset taas olivat menettäneet senkin mitä omistivat, ja vielä lisäksi valtio tämän johdosta oli ollut hyväkseen käyttämättä edullisia tilaisuuksia, esitin lakiehdotuksen, jonka mukaan pakotin edelliset noudattamaan oikeutta, jälkimmäiset taas vapautin kärsimästä vääryyttä, sekä sain aikaan, että valtio oikealla ajalla oli varustautunut, mikä oli tärkeintä. Tämän johdosta syytettynä minä esiinnyin oikeudessa teidän edessänne ja vapautettiin kanteesta, eikä syyttäjä saanut vaadittua äänimäärää.[65] Kuinkahan paljon arvelette summoriain esimiesten[66] taikka toisen ja kolmannen varallisuusluokan minulle halunneen maksaa, jotta en ensinkään olisi tätä lakiehdotusta tehnyt, taikka että ainakin syytevalaa vannottaessa[67] olisin sallinut sen raueta? Niin paljon, että minua hävettää siitä teille, oi Ateenan miehet, puhua. Tämän he täydellä syyllä tekivätkin. Sillä entisten lakien mukaan he suorittivat maksunsa aina osuuskunnittain, johon kuului 16 henkeä ja silloin heillä itsellään oli pieniä taikka ei minkäänlaisia kustannuksia, mutta köyhiä kansalaisia sitävastoin he nylkivät. Minun lakiesitykseni mukaan taas jokaisen tuli suorittaa maksunsa omaisuutensa mukaan, ja niinpä silloin esiintyi kahden laivan trierarkkina se, joka tätä ennen 16:nnella osalla oli ottanut osaa yhden kustannukseen. Eivätkä he enää nimittäneet itseänsä trierarkeiksi, vaan veroamaksaviksi. Jotta tämä olisi rauennut siksensä, eikä heidän olisi tarvinnut täyttää velvollisuuttaan, olisivat he olleet valmiit antamaan mitä tahansa. Luepa ensin minulle tuo päätös, jonka tähden jouduin syytteenalaiseksi, sitte luettelot, toinen edellisen lain, toinen minun ehdottamani lain mukaan. Lue!
Päätös. (Polykleoksen ollessa arkonttina, boedromion-kuun[68] 16:na p:nä Hippothontis-phyleen pitäessä valtion hallintoa, Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., esitti uuden trierarkkeja koskevan lakiehdotuksen entisen lain asemesta, joka määräsi trierarkkein suoritettavat verot. Neuvosto ja kansa hyväksyivät sen noudatettavaksi. Phylen-kuntaan kuuluva Patrokles nosti kanteen Demosthenesta vastaan lainvastaisesta menettelystä, ja kun hän ei saavuttanut laillista äänimäärää, hän maksoi 500[69] drakmaa.)[70]
Lue myöskin tuo kaunis luettelo!
Luettelo. (Trierarkeiksi määrätään joka 16:s henkilö veroamaksavista yhdyskunnista, 25:stä 40:een ikävuoteen saakka, varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa, kukin suorittaen yhtä suuren osan menoista.)[71]
Otapa esille, verrataksesi tähän, minun lakini mukainen luettelo!
Luettelo. (Trierarkeiksi valitaan jokainen, jonka omaisuus on arvioitu 10:ksi talentiksi,[72] varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa. Jos omaisuus on arvioitu suuremmaksi, olkoon suoritus suhteellinen korkeintaan kolmea laivaa ja yhtä varalaivaa varten. Saman laskuperusteen mukaan muodostakoot 10 talentin veroyhdyskuntia ne, joiden omaisuus ei nouse tähän määrään.)[73]
Arveletteko todellakin minun vähän auttaneen köyhiä, tai rikkaiden päässeen pienellä maksulla, tarvitsematta täyttää velvollisuuttaan? Enkä ole ylpeä ainoastaan sen tähden, etten sallinut tämän asian raueta sikseen, ja että syytettynä pääsin vapaaksi, vaan siitäkin, että esitin hyödyllisen lain, joka myöskin käytännössä on koetuksen kestänyt. Koko sodan aikana, jolloin minun lakini mukaan laivaretkiä pantiin toimeen, ei yksikään trierarkki rukoillut suojelustanne kärsimänsä vääryyden tähden, ei yksikään etsinyt turvapaikkaa Munikhiassa,[74] eivät ketään laivavarustuksen esimiehet[75] vanginneet, ei yhtään merellä anastettua kolmisoutulaivaa mennyt valtiolta hukkaan, eikä jäänyt tänne yhtään, joka ei olisi voinut lähteä purjehtimaan. Mutta entisten lakien voimassa ollessa kaikkea tätä tapahtui. Syynä siihen oli se, että köyhien piti suorittaa yleisiä maksuja. Tämä taas usein heille oli mahdotonta. Minä sen sijaan laivavarustuksen siirsin köyhiltä varallisille. Kaikki silloin tapahtui, kuten pitikin. Myöskin juuri siitä ansaitsen kiitosta, että koko suunnittelemani valtiollinen toiminta valtiolle on tuottanut kunniaa, mainetta ja mahtavuutta. Vihamielistä, katkeraa ja pahansuopaa toimintani ei koskaan ole ollut eikä liioin kelvotonta eikä valtiolle arvotonta.
(109 §) Sekä kaupunkia erittäin että kreikkalaisia yleensä koskevassa politiikassani olen noudattanut samaa periaatetta, kuten seuraavasta ilmenee. Sillä sisäisissä asioissa en ole pitänyt rikkaiden suosiota tärkeämpänä yleisen kansan oikeuksia enkä taas Kreikan ulkoasioissa mieltynyt enemmän Philippoksen lahjoihin ja ystävyyteen kuin siihen, mikä yhteisesti kaikille helleeneille oli edullista.
(110 §) Mutta arvelenpa, että minun vielä on puhuminen julkisesta tiedonannosta sekä tilivelvollisuudesta. Sillä edellisestä esityksestä luulen käyneen selville, että olen parasta koettanut saada aikaan ja että olen ollut teille hyväntahtoinen sekä valmis hyvää tekemään. Kuitenkin vielä jätän mainitsematta pääkohdat valtiollisesta toiminnastani ja vaikutuksestani, koska oletan, että minun ensin järjestään tulee puolustautua itse lainvastaisuuden syytteestä, ja kun edelleen olen vakuutettu siitä että jokainen teistä muutenkin on tietoinen valtiollisista toimistani, vaikka niistä en mitään puhuisikaan.
(111 §) Niitä puheita, joita tämä piti, aivan sekoittaen kaikki, mikä koski oheenliitettyjä lakimääräyksiä, en totta tosiaan luule teidän ymmärtävän, yhtä vähän kuin minäkään useita niistä voin käsittää. Lyhyesti ja suoraan tulen selvittämään oikeusperusteet. Kaukana siitä, että väittäisin olevani vapaa tilivelvollisuudesta, jota tuo äsken panetellen koetti minua vastaan todistaa, myönnän päinvastoin koko elämäni ajan olevani vastuunalainen siitä, mitä olen teidän hyväksenne joko yrittänyt tahi valtiomiehenä toimittanut. Mutta siitä, mitä omista varoistani vapaaehtoisesti olen kansalle antanut, en päivääkään myönnä olevani tilivelvollinen (kuuletko, Aiskhines?), samoin kuin ei kukaan muukaan siinä asemassa olisi, kuulukoonpa sitten vaikka arkonttein 9-miehiseen virkakuntaan.[76] Onko olemassa lakia, joka olisi niin vääryyttä puoltava ja epäinhimillinen, että, puhumattakaan kaiken kiitoksen riistämisestä siltä, joka omilla varoillaan on tehnyt ihmisystävällisen ja anteliaan teon, se tämän jättäisi ilmiantajain huostaan ja määräisi näiden tarkastamaan tiliä siitä, mitä hän on antanut? Ei sellaista lakia ole ainoatakaan. Mutta jos tuo väittää olevan, osoittakoon sen, minä puolestani tyydyn kohtalooni ja vaikenen. Sepä kuitenkaan ei ole mahdollista, Ateenan miehet, vaan väärin hän ilmiantoi minun jaelleen rahoja näytelmärahaston esimiehenä, väittäessään: "hän on ylistänyt tuota tilivelvollista". Eipä ensinkään siitä, mistä olin tilivelvollinen, vaan siitä, mitä lahjoitin, sinä väärä ilmiantaja! "Mutta johdithan myöskin muurien rakentamista." Siitäpä juuri minua oikein kiitettiinkin, että tein kustannuksia, laskua esittämättä. Sillä laskuhan vaatii tiliä ja tarkastusta, lahja taas syystä ansaitsee kiitosta ja ylistystä. Sen tähden tämä on tehnytkin esityksensä minuun nähden. Helposti voin monella esimerkillä todistaa, että tätä eivät ainoastaan lait näin ole säätäneet, vaan onpa se ollut myöskin teidän perinnäistapanne. Ensinnäkin te usein kunniaseppeleellä palkitsitte strategi Nausiklesta[77] siitä, mitä hän omista varoistaan oli uhrannut. Toiseksi Diotimos[78] seppelöitiin, kun hän oli kilpiä lahjoittanut, niinikään edelleen Kharidemos.[79] Viimeksi on kunnioitettu avustuksistaan tätä Neoptelemosta,[80] joka on saapuvilla, ollessaan useiden yleisten töiden johtajana. Kummallista olisikin, jos jonkun hallintovirkamiehen ei sallittaisi valtiolle omia varojaan lahjoittaa tuon virkansa tähden, taikka että hän lahjoistaan, saamatta osakseen mitään kiitollisuutta, olisi tilivelvollinen. Jotta minä tässä puhun totta, ota ja lue minulle näitä asioita koskevat päätökset.