Koska kaikki ovat selvillä siitä, miten tässä asiassa tunnollisesti ja oikein on tuomittava, minun täytyy, kuten kohtuullista on, vaikka minua parjaukset eivät miellytä, solvausten johdosta puhua hänestä itsestään, kuitenkin ainoastaan sitä, mitä ei voi välttää, torjuakseni hänen monet valheensa, sekä osoittaa, kuka hän on ja mistä hän polveutuu, hän kun niin helposti ryhtyy parjaamaan ja pilkkaa muutamia sanontatapojani, vaikka hän itse on puhunut sellaista, jota jokainen kunnon ihminen vieroisi julkilausua. Sillä jos Aiakos tai Radamanthys tai Minos[91] olisivat syyttäjänä eikä tuo kielenpieksäjä, torirähisijä tai konnamainen kirjuri, luulenpa, ettei hän silloin tätä puhuisi eikä sepittelisi sellaisia voimasanoja, kuin jos hän murhenäytelmässä huutaisi: "oi maa ja aurinko ja hyve",[92] taikka muuta sentapaista, eikä toiselta puolen taas vetoaisi taitoon ja sivistykseen, josta hyvä ja paha tunnetaan. Sillä näin kait olette kuulleet hänen puhuvan. Mutta mitäpä sinua hylkiötä ja sinuntapaisia ihmisiä hyve koskee? Mitä käsitystä sinulla on hyvästä ja pahasta? Mistä tai miten olisit sen saanut? Mitä oikeutta sinulla on puhua sivistyksestä, sillä ei yksikään, joka sitä todellakin omistaa, lausuisi tuollaista itsestään, vieläpä hän toisenkin puhuessa häpeästä punehtuisi. Ne taas, jotka, kuten sinäkin ovat sivistystä vailla, mutta tylsämielisinä luulevat sitä omistavansa, voivat kyllä puheellaan kuulijain korvia loukata, mutta heidän vakaumukseensa he eivät voi vaikuttaa.
(129 §) Vaikka en suinkaan epäröi, mitä minun sinusta ja sinun puoluelaisistasi tulee sanoa, olen kuitenkin kahdella päällä, mitä ensiksi mainitsisin, sitäkö, miten isäsi Tromes palveli orjana Elpidaan luona, joka oli alkeisopettajana Theseuksen temppelin viereisessä koulussa, paksut kahleet jaloissa ja kaularauta yllään, vai miten äitisi keskellä päivää eräässä hökkelissä ruoko-uroon pyhätön vieressä vietti tuottavia häämenojaan ja kasvatti sinut, tuon kelpo nuorukaisen ja oivan kolmannen luokan näyttelijän? Kaikkihan tämän tietävät sanomattanikin. Entä edelleen, (puhunko siitä) miten laivuri-soittoniekka Phormion, Phrearroi-kuntaan kuuluvan Dionin orja, häneltä tuon kauniin elinkeinon riisti pois.[93] Mutta, Zeuksen ja muiden jumalain nimessä, pelkään, etten vain puhuessani sinusta, kuten sinusta puhua sopii, itse käyttäisi (130 §) sanoja, jotka minulle eivät sovi. Jätänkin siis ne seikat siksensä ja alan kertoa hänen elämänvaiheistaan. Hän näet ei polveutunut niistä, joiden luona hän oli, vaan niistä, joita kansa kammoksuu.[94] Sillä vasta myöhään — myöhäänkö, sanon? Vasta eilen tai toissapäivänä hänestä on tullut ateenalainen ja puhuja, ja lisäämällä kaksi tavua hän Trometoksen sijasta sai isäkseen Atrometoksen, äidikseen taas upealta sointuvan Glaukothean, jonka nimenä yleensä tiedetään olleen Empusa,[95] mikä nimitys nähtävästi johtui siitä, että hän voi tehdä ja suvaita mitä tahansa. Mistäpä muualta? (131 §) Mutta siitä huolimatta olet niin kiittämätön ja luonteeltasi kelvoton, että vaikka näiden avulla orjasta olet päässyt vapaaksi ja kerjäläisestä rikkaaksi, sinä kuitenkaan et ainoastaan ollut osoittamatta heille kiitollisuuttasi, vaan möit itsesi ja toimit julkisesti heitä vastaan. Kuitenkin jätän mainitsematta, mitä hän mahdollisesti kumminkin on puhunut valtion hyväksi ja ainoastaan palautan muistiinne, missä hän sen vihollisille selvästi on tehnyt palveluksia.
Ken teistä on tietämättä, että kansalaisoikeus riistettiin Antiphonilta, joka saapui kaupunkiin luvattuaan Philippokselle polttaa laivaveistämöt? Kun minä hänet olin tavannut lymyilevän Peiraieuksessa ja vienyt kansankokoukseen, tuo panettelija sai aikaan hänen vapautuksensa huutaen ja rähisten, että minä kansanvaltaisessa yhteiskunnassa tein kauheata (väkivaltaa), kun muka rääkkäsin onnettomia kansalaisia ja ilman valtuutusta tunkeuduin heidän koteihinsa. Ja jos Areiopagoksen[96] neuvosto huomatessaan tämän ja nähdessään teidän niin sopimattomaan aikaan sattuneen erehdyksenne ei olisi päässyt tuon miehen jäljille ja vangittuna tuonut häntä jälleen teidän luoksenne, tämä suurenmoinen puhuja olisi hänet riistänyt teidän käsistänne ja päästänyt menemään, ja siten tuo olisi salaa pois pujahtanut ja välttänyt rangaistuksen. Silloin te kidutettuanne häntä surmasitte hänet, kuten hän ansaitsikin. Senpä tähden ryhdyttyänne yhteistoimintaan Areiopagoksen neuvoston kanssa ja myönnettyänne sille päätösvallan, tämä tunsi Aiskhineen silloiset vehkeet ja hylkäsi hänet heti kuin kavaltajan sekä määräsi Hypereideen puhumaan puolestanne, silloin kun te olitte ymmärtämättömiä, josta syystä juuri niin paljon olette laiminlyöneet yhteishyvää koskevia etuja — ja olitte valinneet edellisen edustajaksenne Delos-saarella olevaan pyhättöön. Äänestyskin toimitettiin alttarilta,[97] eikä tuo hylkiö saanut yhtään ääntä. Että tämän oikein kerron, kutsu esiin asianomaiset todistajat.
Todistajat. (Demostheneen hyväksi todistavat kaikkein puolesta Sunion-kuntaan kuuluva Kallias, Phlya-kuntaan kuuluva Zenon, Phaleron-kuntaan kuuluva Kleon, Marathon-kylään kuuluva Demonikos seuraavaa: Kun kansa kerran oli valinnut Aiskhineen edustajakseen amphiktyonein kokoukseen Delos-saaren pyhättöä[98] koskevissa asioissa, me neuvoteltuamme pidimme Hypereidestä arvokkaampana puhumaan kaupungin puolesta, ja Hypereides lähetettiin sinne.)[99]
Kun siis neuvosto erotti Aiskhineen edustajantoimesta ja määräsi toisen hänen sijalleen, se samalla osoitti tuon olevan kavaltajan ja pahansuovan teitä kohtaan.
Siinä siis eräs tämän nuoren miehen tuontapaisia valtiollisia toimenpiteitä, aivan samoja — onhan totta? — joista hän minua syyttää. Muistelkaapa vielä toista. Kun Philippos lähetti byzantionilaisen Pythonin ja yhdessä hänen kanssaan kaikkien liittolaisten lähettiläät häpäisemään kaupunkia ja osoittamaan sen tehneen vääryyttä, silloin minä en väistynyt tuota uhmailevaa Pythonia, joka teitä niin paljon moitti, vaan nousin vastustamaan häntä enkä pettänyt kaupungin oikeuksia, vaan näytin toteen Philippoksen vääryyden niin selvästi, että hänen asetoverinsakin esiintyivät kannattaen minua. Mutta tämä[100] yhtyikin häneen ja todisti isänmaataan vastaan, vieläpä laverteli pelkkiä valheita.
Sekään ei riittänyt, vaan myöhemmin hän jälleen tavattiin seurustelevan vakoilija Anaksinoksen kanssa Thrasonin talossa. Mutta ken kahden kesken seurusteli ja neuvotteli vihollisten lähetin kanssa, hänpä itse oikeastaan oli vakoilija ja isänmaan vihollinen. Että myöskin tämän puhun totuuden mukaisesti, kutsu esiin avukseni asianomaiset todistajat.
Todistajat. (Teledemos, Kleoninp., Hypereides, Kallaiskhroksenp., sekä Nikomakhos, Diaphantoksenp., todistivat Demostheneen hyväksi ja vannoivat strategein edessä tietävänsä Kothokidai-kuntaan kuuluvan Aiskhineen, Atrometoksenp., tulleen yöllä Thrasonin taloon ja neuvotelleen yhdessä Anaksinoksen kanssa, joka todistettiin olevan Philippoksen vakoilija. Itse todistukset annettiin Nikioksen läsnäollessa ekatombaion-kuun[101] 3:na p:nä.)[102]
Tuhansia muita esimerkkejä, joita hänen toiminnastaan voisin luetella, syrjäytän. Sillä näin on asianlaita. Paljon voisin sitä paitsi vielä toteennäyttää, miten tuo noina aikoina vihollisia selvästi avusti, minua vastaan taas vehkeili. Mutta tämä ei juurru tarkoin teidän muistiinne eikä herätä ansaittua suuttumusta, vaan te olette niin sanoakseni luontaisen välinpitämättömyytenne mukaan täydellisesti sallineet jokaisen mielin määrin runnella ja muuten panetella sitä, joka puhuu teidän etujenne puolesta, uhraten sen, mikä olisi kaupungille parasta, solvausten herättämän nautinnon ja viehätyksen tähden. Sen tähden onkin aina helpompi ja turvallisempi palkan edestä vihollisia avustaa kuin asettua niiden rintamaan, jotka teidän hyväksenne toimivat valtiollisella alalla.
(139 §) Mutta onhan toki kauheata, että hän ennen sodan julkista puhkeamista on avustanut Philipposta isänmaata vastaan, oi maa ja jumalat,[103] onhan toki? Sallikaa vain, jos tahdotte, sallikaa se hänelle. Mutta kun laivoja kieltämättä jo riistettiin, Kherronesosta hävitettiin, ja tuo mies marssi Attikaan, eikä tilanne enää ollut ensinkään epäilyksen alainen, vaan ilmi sota oli puhjennut, on vaikea osoittaa, mitä tuo herjaava runoseppä silloin teidän parhaaksenne toimi, eikä liioin tavata yhtään vähäpätöistä tai tärkeämpää Aiskhineen tekemää lakiehdotusta valtion hyväksi. Jos hän sitä väittää, näyttäköön tämän toteen, niin kauan kuin tiimalasissani[104] vielä vettä on. Mutta eipä ole yhtään ehdotusta. Kuitenkin piti välttämättä tapahtua toinen näistä kahdesta seikasta: joko hänellä ei ollut mitään muistuttamista ehdotuksiani vastaan eikä sen tähden tehnyt mitään toista vastaehdotusta, taikka harrastaen vihollisten etuja hän ei tahtonut julkisesti esittää parempia ehdotuksia, kuin mitä nuo olivat.