(140 §) Mutta kun hän hautoi mielessään valtion vahingoittamista, oliko hän silloinkin mitään puhumatta tai esittämättä? Päinvastoin, silloin ei kukaan muu esiintynyt. Kaikkea muuta onkin valtio, kuten näyttää, voinut sietää, ja tuo on saattanut salaperäisesti vehkeillä; mutta kerranpa hän menetteli tavalla, joka vei voiton kaikelta entiseltä. Silloin hänen sanatulvansa oli loppumaton, kun hän puhui amphissalaisia (lokreja) koskevien päätösten puolesta vääristelläkseen totuuden. Mutta tuo hänelle sentään ei onnistunut. Mitenpä se olisi ollutkaan mahdollista? Et koskaan voi puhdistautua silloisista konnantöistäsi, puhupa sitten kuinka paljon tahansa.
(141 §) Manaan teidän eteenne, Ateenan miehet, kaikki jumalat ja jumalattaret, jotka suojelevat tätä Attikan maata, sekä pythiläisen Apollonin, joka esi-isien ajoilta on kaupungin suojelusjumalana, ja rukoilen kaikkia näitä suomaan minulle onnea ja menestystä, jos nyt teille puhun ja myöskin silloin kansalle puhuin totta, heti kun näin tämän hylkiön tuohon toimeensa ryhtyvän (minä huomasin sen, huomasin paikalla); mutta riistäkööt ne minulta kaiken elämänilon nauttimisoikeuden, jos vihasta tai omanvoitonpyynnöstä häntä petollisesti syytän.
Minkä tähden siis tätä niin vannon ja vakuuttamalla vakuutan? Sen tähden että minä kuitenkin pelkään teidän pitävän häntä liian vähäpätöisenä suorittamaan niin paljon pahaa, huolimatta valtionarkistossa minulle tarjona olevista asiakirjoista, joiden perustuksella tämän selvästi voisin todistaa, ja vaikka teidän muistossanne tiedän säilyvän tuon ilkityön. Tämähän jo varemminkin tapahtui, silloin kun hän kerrottuaan tänne valheellisia juttuja syöksi onnettomat phokilaiset perikatoon. Sillä hän se puolestaan myöskin avusti amphissalaisen sodan puhkeamista, jonka johdosta Philippos tuli Elateiaan ja valittiin amphiktyonein johtajaksi,[105] tuon sodan, joka mullisti kaikki helleenein olot, ja Aiskhinespa yksin on kaikille aiheuttanut mitä suurinta kurjuutta. Kun minä myöskin silloin heti otin jumalat todistajiksi ja huusin kansankokouksessa: "sinä, Aiskhines, saatat sodan Attikaan, amphiktyonein sodan", niin toiset, jotka keskenään olivat sopineet häntä kannattavansa, eivät sallineet minun puhua, toiset taas ihmettelivät ja olettivat minun aiheettomasti häntä syyttävän mieskohtaisesta vihasta. Kuulkaa nyt, Ateenan miehet, koska silloin minua estitte, mitä luonnetta nuo tapahtumat olivat, mitä varten niitä yhdessä puuhattiin ja miten ne suoritettiin. Samalla tulette myöskin huomaamaan, kuinka hyvin olot oli järjestetty, ja tulette suuresti perehtymään yhteisten asiain menoon sekä näkemään, kuinka taitava Philippos oli.
Philippoksen mielestä sodalla ei ollut mitään päämäärää eikä loppua, jos hän theebalaisia ja thessalialaisia ei saisi kaupunkimme vihollisiksi. Mutta vaikka meidän sotapäällikkömme surkeasti ja huonosti kävivätkin sotaa häntä vastaan, kuitenki sota- ja vapaajoukkomme hänelle tuottivat sanomattoman paljon kärsimyksiä. Maan tuotteista näet ei mitään voitu viedä ulos eikä mitään tarpeita ulkoa tuoda. Silloin hän ei vielä ollut merellä meitä voimakkaampi eikä hän voinut tulla Attikaan, kun thessalialaiset eivät yhtyneet häneen eivätkä theebalaiset sallineet hänen marssia maansa läpi. Tosin hänen onnistui taistelussa voittaa kaikki meidän häntä vastaan lähettämämme päälliköt, yhdentekevää keitä he olivat — siitä ei sen enempää — mutta sotanäyttämön luontoon ja meille molemmille tarjona oleviin apuneuvoihin nähden hän oli alakynnessä. Jos hän pelkästään oman vihansa tähden thessalialaisia tai theebalaisia olisi kehoittanut marssimaan meitä vastaan, hän hyvin ymmärsi, ettei kukaan silloin siitä olisi välittänyt; mutta jos hän näyttäisi puoltavan heidän yhteisiä etujaan ja valittaisiin päälliköksi, hän toivoi helposti toisia pettävänsä, toisia taivuttavansa. Entä edelleen? Hän koetti — katsokaa, kuinka taitavasti — kaikin tavoin vetää amphiktyonit sotaan ja saada aikaan ikävää häiriötä heidän kokouksessaan. Sillä hän oletti näiden heti noissa selkkauksissa tarvitsevan hänen apuansa. Jos taas joku hänen omista lähettämistään hieromneemooneista[106] tai hänen liittolaisistaan sekasortoa aiheuttaisi, hän arveli sen herättävän epäluuloa, ja theebalaiset sekä thessalialaiset ynnä kaikki muut olisivat varuillaan, mutta jos joku ateenalainen tai joku teistä hänen vastustajistaan sen tekisi, hän itse helposti pysyisi salassa. Niin tapahtuikin. Miten hän nyt toimi? Hän lahjoo tämän miehen. Kun tätä luuloni mukaan ei kukaan edeltäpäin tietänyt eikä aavistanut, kuten tuollaista teillä tavallisesti tapahtuu, hän ehdotettiin pylagorokseksi,[107] ja kun kolme tai neljä häntä oli äänestänyt, hän julistettiin valituksi.[108] Saatuaan kaupungilta tällaisen luottamustoimen hän saapui amphiktyonein luo ja laiminlyötyään ja syrjäytettyään kaikki muut asiat hän koetti toteuttaa ainoastaan sitä, jota varten hän oli ostettu. Hän sepitteli ja esitti sulosointuisia puheitaan ja vanhoja juttuja siitä, mistä Kirran alueen pyhittäminen oli johtunut, sekä sai helposti nuo oppimattomat ja lyhytnäköiset ihmiset, hieromneemoonit, päättämään, että se seutu olisi tarkastettava, jota amphissalaiset omanaan väittivät viljelevänsä, mutta jota tuo taas sanoi pyhäksi alueeksi, eivätkä lokrilaiset esittäneet rangaistusehdotusta[109] meitä vastaan eivätkä muutakaan, mitä hän totuudesta poiketen teille sepittelee. Tämän tulette seuraavasta huomaamaan. Lokrilaisten ei suinkaan ollut sallittu, meitä oikeuteen haastamatta, toteuttaa kaupunkiamme koskevaa rangaistusehdotustansa. Kuka meidät sitte on haastanut? Minkä viranomaisen luona? Mainitse, kuka sen tietää, osoita se! Mutta sitäpä sinä et voi, vaan kaikki on turhanpäiväisiä verukkeitasi[110] Kun amphiktyonit siis tarkastelivat maata tuon miehen opastuksen mukaan, lokrilaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja olivat vähällä heittokeihäillään kaikki surmata, muutamia hieromneemooneista he vangitsivatkin. Kun täten syytös ja sota amphissalaisia vastaan kerran oli saatu aikaan, Kottyphos[111] ensiksi johti amphiktyonein sotajoukkoa, mutta kun toiset eivät ensinkään saapuneet, toiset saapuivat taas mitään toimittamatta, niin seuraavassa amphiktyonein kokouksessa muutamat sitä varten hankitut, jo ennestään kelvottomat ihmiset Thessaliasta ja muista valtioista saivat Philippoksen päällikönvaalin hyväksytyksi. Myöskin he olivat keksineet kauniita verukkeita. Sillä he sanoivat, että heidän joko itse piti verottaa itseään, varustaa palkkasotureita ja rangaista niitä, jotka eivät tuolla tapaa menetelleet, taikka valita hänet. Mitäpä pitkistä puheista? Hän valittiin näin päälliköksi. Koottuaan sitten heti tämän jälkeen sotavoimansa ja marssittuaan Kirran alueelle, hän kirralaisille ja lokrilaisille pian sanoi jäähyväiset ja miehitti Elateian. Jos theebalaiset tämän nähtyänsä eivät heti olisi muuttaneet mieltänsä ja tulleet meidän puolellemme, koko tuo puuha olisi tulvavirtana vyörynyt kaupunkimme päälle. Niinpä ainakin sillä hetkellä he pidättivät hänet, ja siitä teidän, oi Ateenan miehet, tulee ensi sijassa kiittää jonkun teitä kohtaan hyvänsuopean jumalan armollista suojelusta, toiseksi myöskin minua, mikäli tapahtumat riippuvat yhden miehen voimista. Anna minulle nuo päätökset ja silloisia aikoja koskevat tiedot, milloin mikin suoritettiin, jotta tietäisitte, kuinka suuria hankkeita tuo hylkiö päässään hautoi saaden aikaan häiriötä, kärsimättä itse kuitenkaan rangaistusta. Lue minulle päätökset.
Amphiktyonein päätökset. (Pappi Kleinagoroksen ollessa esimiehenä pylagorokset ja amphiktyonein valtuutetut päättivät kevätkokouksessa seuraavaa: koska amphissalaiset astuvat pyhälle maalle, kylvävät ja käyttävät sitä laidunmaanaan, niin tulee pylagorosten ja valtuutettujen tarkastaa se, erottaa pylväillä sen rajat sekä kieltää amphissalaisia vastedes menemästä sille alueelle.)[112]
Toinen päätös. (Pappi Kleinagoroksen ollessa esimiehenä pylagorokset ja amphiktyonein valtuutetut sekä amphiktyonein yhteiskunta päättivät kevätkokouksessa seuraavaa: koska amphissalaiset jaettuaan keskenään pyhän alueen viljelevät ja käyttävät sitä laidunmaanaan, ja koska he, kun heidät oli estetty sitä tekemästä, aseellisina saapuivat paikalle sekä väkivallalla estivät helleenit yhteisesti neuvottelemasta vieläpä haavoittivatkin muutamia, niin tulee arkadialaisen Kottyphoksen lähettiläänä mennä makedonialaisen Philippoksen luo ja pyytää, että hän tulisi Apollonille ja amphiktyoneille avuksi eikä sallisi jumalattomien amphissalaisten loukata jumalaa. Tämän johdosta amphiktyonein neuvottelukokoukseen osaaottaneet helleenit valitsevat hänet täysivaltaiseksi päällikökseen.)[113]
Lue myöskin silloisia aikoja koskevat tiedot, milloin tämä tapahtui. Se oli näet juuri siihen aikaan, jolloin tuo toimi pylagoroksena. Lue.
Aikamääritelmä. (Mnesitheideen ollessa arkonttina, anthesterion-kuun[114] 16:na p:nä.)[115]
Annapa kirje, jonka Philippos lähetti Peloponneesoksessa oleville liittolaisille, kun theebalaiset eivät totelleet häntä, jotta selvästi siitäkin näkisitte, että hän salasi hankkeittensa todellisen tarkoituksen, hyökkäyksensä Hellasta, theebalaisia ja teitä vastaan, vaikka olikin harrastavinaan yhteistä parasta ja toimivinaan ampbiktyonein päätösten mukaan. Se, joka hänelle tarjosi tällaisia tilaisuuksia ja tekosyitä, oli tuo. Lue.
Kirje. (Philippos, makedonialaisten kuningas, tervehtii aseliitossa olevain peloponneesolaisten demiurgeja[116] ja valtuutettuja sekä kaikkia muita liittolaisia. Koska ne lokrilaiset, n.s. otsolit, jotka asuvat Amphissassa, loukkaavat delphoilaisen Apollonin pyhättöä ja ase kädessä samoillen hävittävät pyhää maa-aluetta, niin tahdon teidän kanssanne avustaa jumalaa ja torjua pois ne, jotka rikkovat ihmisiä velvoittavia jumalallisia säädöksiä. Sen tähden kokoontukaa aseellisina Phokikseen, mukana ruokavaroja neljäksitoista päiväksi, meidän ajanlaskumme mukaan loos-kuun[117] kuluessa, ateenalaisten ajanlaskun mukaan boedromion-kuun[118] kuluessa, korinttolaisten panemos-kuun.[119] Ne, jotka eivät koko sotavoimallaan tule saapuville, pidämme keskinäisten liittosopimustemme perustuksella rangaistukseen syyllisinä. Jääkää hyvästi!)[120]