Te näette, miten hän salasi omat vaikuttimensa ja pakeni amphiktyoneja koskevain verukkeiden suojaan. Kuka häntä nyt avusti näissä hänen hankkeissaan? Kuka hänelle tarjosi tilaisuutta tuollaisiin perusteluihin? Kuka on eniten syypää kaikkiin onnettomuuksiin? Kaiketi tämä? Älkää kuitenkaan väittäkö, oi Ateenan miehet, kylämatkoillanne, että Hellas tällaista on kärsinyt yhden ihmisen tähden. Ei yhden, vaan useiden kelvottomain tähden, joita on joka paikassa, maa ja jumalat paratkoon! Näistä on eräs tämä tässä, (159 §) jota minä puolestani, jos totuuden suoraan saa lausua, empimättä pitäisin yhteisenä ruttona, mikä tämän jälkeen kaiken häviön on aiheuttanut, koskipa se sitten ihmisiä tai maita ja kaupunkeja. Se, joka kylvön on tehnyt, on syypää siitä kehittyneeseen pahaan. Minä ihmettelen, miten te, nähtyänne hänet, ette heti inholla käännä pois katseitanne. Mutta paljon on vielä teissä, kuten näyttää, pimeyttä peittämässä totuutta.
Kosketeltuani tuon toimenpiteitä isänmaata vastaan, (160 §) osuin nyt siihen, mitä minä itse vastustaessani noita ihmisiä valtiollisella alalla olen toimittanut. Monesta syystä sopisi teidän, kuten kohtuullista on, minua kuunnella, mutta varsinkin olisi häpeällistä, jos te, Ateenan miehet, minun niin paljon vaivaa nähdessäni ja puuhatessani teidän hyväksenne, ette sietäisi kuulla puhuttavankaan siitä. Sillä minä näin, että theebalaiset ja melkeinpä tekin Philippoksen kannattajien vaikutuksesta, jotka kummallakin taholla erittäin olivat hänen turmelemiaan, sallitte hänen valtansa kasvaa, mikä yleensä molemmille oli vaaranalaista ja vaati suurta tarkkaavaisuutta, minä näin, että te ette ensinkään kiinnittäneet siihen huomiotanne ettekä olleet varuillanne, vaan valmiit toisianne[121] vihaamaan ja loukkaamaan. Silloinpa lakkaamatta koetin tarkoin valvoa, ettei tuo tapahtuisi. Enkä minä yksin vain omasta päästäni olettanut, että se menettely oli hyödyllistä, vaan minä tiesin, että Aristophon ja edelleen Eubulos[122] kaiken aikaa tahtoivat solmita ateenalaisten ja theebalaisten kesken ystävyysliiton, ja vaikka he muissa asioissa usein vastustivatkin toisiaan, he siinä kuitenkin olivat yksimielisiä. Näiden ympärillä sinä heidän eläessään liehakoitsit kuin kettu imarrellen, nyt taas kuoleman jälkeen heitä tietämättäsi syytät. Sillä siitä, mistä minua theebalaisiin nähden moitit, sinä enemmän kuin minua syytät noita miehiä, jotka ennen minua tuon aseliiton hyväksyivät.
Palaanpa tuohon takaisin. Kun tämä oli aiheuttanut amphissalaissodan, ja hänen muut avustajansa yhteistoimin olivat herättäneet vihan theebalaisia kohtaan, Philippos marssi silloin meitä vastaan, ja juuri siitä syystä nuo hylkiöt yllyttivät puheenalaiset kaupungit vihaamaan toisiaan, ja jos me emme ennen olisi vähän kavahtaneet, emme koskaan olisi voineet toipua. Näin pitkälle nuo olivat johtaneet asiat. Mikä teidän suhteenne silloin toisiinne oli, tulette huomaamaan, kuultuanne seuraavat päätökset ja vastaukset.
Päätökset. (Heropythoksen ollessa arkonttina elaphobolion-kuun[123] 24 p:nä p:nä Erekhtheis-phyleen johtaessa hallintoa päätettiin neuvoston ja strategein suostumuksella seuraavaa: Koska Philippos toisia naapurein kaupunkeja on valloittanut, toisia paraikaa piirittää ja varsinkin valmistautuu hyökkäämään Attikaan, ensinkään välittämättä meidän liittosopimuksistamme, aikoen rikkoa valansa ja rauhan sekä keskinäiset valalliset vakuutuksemme, neuvosto ja kansa on päättänyt lähettää lähettiläitä hänen luokseen neuvottelemaan hänen kanssaan sekä kehoittamaan häntä ensiksikin säilyttämään meidän kanssamme hyvän sovun ja liittosopimukset; päinvastaisessa tapauksessa taas kehoitamme häntä myöntämään kaupungille aikaa neuvotteluun sekä tekemään aselevon thargelion-kuuhun[124] saakka. Neuvoston jäsenistä valittiin lähetystöön Anagyrus-kuntaan kuuluva Simos, phyleeläinen[125] Euthydemos ja Alopeke-kuntaan kuuluva Bulagoras.)
Toinen päätös. (Heropythoksen ollessa arkonttina munykhion-kuun[126] viime päivänä päätettiin ylipäällikön suostumuksella seuraavaa: Koska Philippos koettaa vieroittaa theebalaiset meistä ja toiselta puolen on varustautunut koko sotajoukollaan hyökkäämään Attikaa lähinnä oleviin seutuihin, välittämättä meidän ja hänen välillämme voimassa olevista sopimuksista, neuvosto ja kansa on päättänyt lähettää hänen luokseen airueen ja lähettiläitä, vaatimaan ja kehoittamaan häntä tekemään aselevon, jotta kansa voisi neuvotella olosuhteiden mukaan. Sillä tätä nykyä se vielä ei ole päättänyt ottaa osaa sotaan, jos sille vain suodaan kohtuullisia ehtoja. Neuvoston jäsenistä valittiin lähetystöön Nearkhos, Sosinomoksenp., Polykrates, Epiphroninp., sekä airueeksi Anaphlystos-kuntaan kuuluva Eunomos.)[127]
Lue myöskin vastaukset.
Vastaus Ateenalaisille. Makedonialaisten kuningas Philippos tervehtii ateenalaisten neuvostoa ja kansaa. Minä hyvin tiedän, mikä teidän kantanne alusta pitäen minua kohtaan on ollut ja kuinka innokkaasti te olette tahtoneet saada puolellenne thessalialaiset ja theebalaiset, vieläpä boiotialaisetkin. Mutta kun nämä eivät ole niin ajattelemattomia, että sallisivat teidän määrätä heidän kantaansa, vaan menettelevät omien etujensa mukaan, niin te äkillisen mielenmuutoksen jälkeen olette lähettäneet minun luokseni lähettiläitä ja airueen ja muistutatte sopimuksista sekä pyydätte aselepoa, vaikka minä en mitenkään ole teitä loukannut. Kuitenkin kuultuani teidän lähettiläitänne minä suostun vaatimuksiinne ja olen valmis tekemään aselevon, jos te syrjäytätte väärät neuvonantajanne ja osoitatte heille ansaittua ylönkatsetta. Jääkää hyvästi!
Vastaus theebalaisille. Philippos, makedonialaisten kuningas, tervehtii Theeban neuvostoa ja kansaa. Olen saanut teidän kirjeenne, jossa te olette todellakin vakuuttaneet minulle sovintoa ja rauhaa. Minä kuitenkin tiedän, että ateenalaiset kohdistavat teihin kaiken harrastuksensa, tahtoessaan saada teidät suostumaan vaatimuksiinsa. Ennen minä epäilin, että te tahtoisitte noudattaa heidän toiveitansa ja yhtyä heitä kannattamaan. Mutta nähtyäni, että te olette tahtoneet säilyttää rauhan minun kanssani mieluummin kuin seurata toisten mielipiteitä, olen tästä iloinnut ja kiitän teitä sitä enemmän monesta syystä, mutta erittäinkin sen tähden, että te näissä asioissa olette paraiten valvoneet turvallisuuttanne ja osoitatte suosiotanne minun asiaani kohtaan. Tämän toivon teille paljon merkitsevän, jos vain edelleen noudatatte tuota periaatetta. Voikaa hyvin![128]
(168 §) Muodostettuaan täten kaupunkien välisen suhteen semmoiseksi sekä kattaen hyväkseen tällaisia päätöksiä ja vastauksia Philippos saapui sotavoimineen ja valloitti Elateian,[129] ikäänkuin me ja theebalaiset emme koskaan voisi enää olla keskenämme yhteistoiminnassa, tapahtuipa sitte mitä hyvänsä. Tiedätte tosin kaikki, mikä melu silloin kaupungissa syntyi. Mutta sallikaa minun sentään lyhyesti teille esittää ainoastaan pääkohdat.
Oli ilta. Sanansaattaja tuli prytaneille kertomaan, että Elateia oli valloitettu. Siinä tuokiossa nämä kavahtivat ylös kesken syöntiään, ajoivat väen myymälöistä torille ja sytyttivät palamaan heidän pajusta nivotut kojunsa, toiset lähtivät kutsumaan strategit saapuville, hälyyttivät kaikkialla, ja kaupungissa meluttiin. Seuraavana päivänä prytanit kutsuivat neuvoston raatihuoneeseen, te taas marssitte kansankokoukseen, ja ennenkuin edellinen oli loppuun neuvotellut ja tehnyt ennakkopäätöksensä,[130] kaikki kansa oli jo asettunut istumaan ylhäällä oleville paikoilleen.[131] Kun sitten neuvosto saapui sinne ja prytanit esittivät, mitä heille oli kerrottu, sekä johtivat esiin sanansaattajan puhumaan, kuuluttaja tämän jälkeen kysyi: kuka pyytää puhevuoroa? Ei kukaan astunut esiin. Kun kuuluttaja useita kertoja uudisti kysymyksensä, ei sittenkään kukaan esiintynyt, vaikka kaikki strategit sekä kaikki puhujat olivat saapuvilla, ja yhteinen isänmaa äänekkäästi kutsui puhumaan menestyksensä puolesta. Sillä se ääni, minkä kuuluttaja lakien mukaan kajahutti, on syystä pidettävä isänmaan yhteisenä äänenä. Kuitenkin jos niiden, jotka tahtoivat pelastaa kaupungin, olisi pitänyt esiintyä, niin kaikki te ja muut ateenalaiset olisitte nousseet ja astuneet puhujalavalle. Sillä minä tiedän, että te kaikki tahdoitte pelastaa kaupungin. Jos rikkaimpien olisi pitänyt esiintyä, heitä olisi ollut kolme sataa. Jos taas niiden, jotka samalla olivat sekä hyvänsuopeita kaupungille että rikkaita, niin ne olisivat astuneet esiin, jotka tämän jälkeen suorittivat valtiolle suurimmat maksut; he näet sen tekivät isänmaanrakkaudestaan ja koska heillä oli varoja siihen. Mutta tuo hetki ja tuo päivä luonnollisesti vaati ei ainoastaan hyvänsuopaa ja varakasta, vaan myöskin sellaista miestä, joka alusta pitäen oli seurannut tapahtumia ja oikein voi arvostella, mistä syystä ja missä tarkoituksessa Philippos noin toimi. Sillä joka tätä ei tiennyt eikä kauan ennen tarkoin ollut tutkinut, olipa sitten miten hyvänsuopa tai rikas tahansa, hän kaikesta tästä huolimatta kuitenkaan ei voinut ymmärtää eikä neuvoa teitä, mitä oli tehtävä. Sellaisena miehenä, jota tilanne vaati, minä tuona päivänä näyttäydyin ja astuin esiin sanoen teille sen, mitä teidän vielä tänään tarkkaavaisesti tulisi kuunnella kahdesta syystä: ensiksikin, jotta tietäisitte, että minä kaikista puhujista ja valtiomiehistä olin ainoa, joka kovissa koettelemuksissa en jättänyt asemaani, johon isänmaanrakkauteni minut oli sijoittanut, vaan keskellä yleistä pelkoa puhuin ja kirjallisesti esitin sekä tarkoin tutkin, mitä teidän etunne vaati; toiseksi, jotta te uhrattuanne nyt vähäsen ajastanne saavuttaisitte paljoa enemmän kokemusta koko vastaiseen valtiolliseen menettelyynne nähden. Minäpä siis esitin seuraavaa: "Minusta ne, jotka kovin parkuvat, ikäänkuin jos theebalaiset kokonaan olisivat Philippoksen käytettävissä, eivät tunne nykyistä tilannetta. Sillä jos asianlaita olisi niin, minä hyvin tiedän, että me siinä tapauksessa emme kuulisi hänen olevan Elateiassa, vaan rajoillamme. Kuitenkin olen vakuutettu siitä, että hän on tullut, valmistaakseen Theeban olot itselleen suopeiksi. Miten tämä on ymmärrettävissä", jatkoin minä, "sen saatte minulta kuulla. Ne theebalaiset, jotka olivat joko rahalla houkuteltavissa tai muuten petettävissä, hän kaikki on saanut pauloihinsa. Niitä taas, jotka alusta pitäen olivat häntä vastustaneet ja vieläkin ovat toisella kannalla, hän ei koskaan voi taivuttaa. Mitä hän siis tarkoittaa ja minkä tähden hän on valloittanut Elateian? Kehoittaakseen ja rohkaistakseen ystäviään, osoittamalla lähellä olevan sotavoimansa ja järjestämällä lähistölle aseelliset miehensä ja säikähdyttääkseen taas vastustajiaan, jotta he joko pelosta saataisiin taipumaan vastoin tahtoansa taikka väkivallalla siihen pakotettaisiin. Jos me siis tällä hetkellä", jatkoin minä, "pidämme parempana muistella sitä, mitä ikävyyksiä theebalaiset mahdollisesti meille ovat aiheuttaneet, ja epäilemme heidän pitävän vihollisten puolta, silloin ensiksikin me tulemme tekemään sen, mitä Philippos toivoisi, toiseksi pelkään, että nekin, jotka nyt ovat vastustavalla kannalla, yhtyisivät häneen, ja kaikki sitten yksimielisesti olisivat Philippoksen puolella ja yhdessä ryntäisivät Attikaan. Mutta jos te kuitenkin noudatatte mieltäni ja tahdotte esitystäni tarkata ettekä vain puoluesyistä vastustaa mitä minä puhun, toivon teidän olevan vakuutettuja puheeni tarkoituksenmukaisuudesta ja torjuvan pois kaupunkia uhkaavan vaaran. Mikä siis minun neuvoni on? Ensiksikin, että tällä hetkellä pelko tykkänään on heitettävä pois, toiseksi, että mielenmuutos on tarpeen ja että kaikki huolenpito on kohdistettava theebalaisiin. Sillä nämä ovat onnettomuuksia paljoa lähempänä kuin te, ja vaara uhkaa heitä ensi sijassa. Sitten tulee kaiken asekuntoisen väestön, sekä jalka- että ratsumiesten, mennä Eleuksikseen ja kaikille osoittaa teidän itsenne olevan aseilla varustettuja, jotta teidän kanssanne samanmieliset theebalaiset voisivat samalla tapaa vapaasti puhua oikeuden puolesta, nähdessään että myöskin te olette valmiit hyökkäyksen varalta avustamaan niitä, jotka ovat päättäneet taistella vapauden puolesta, samoin kuin Elateiassa oleva sotavoima on niiden tukena, jotka Philippokselle myyvät isänmaansa. Tämän jälkeen käsken valita kymmenen lähettilästä, joilla yhdessä strategein kanssa tulisi olla täydellinen määräysvalta sekä ajasta, milloin retkelle on lähdettävä, että myöskin muussa, mikä matkaa koskee. Miten lähettiläiden sitten Theebaan saavuttuaan tulee käyttäytyä (kehoitukseni mukaan)? Kiinnittäkää nyt tarkoin koko huomionne puheeseeni. Teidän ei sovi theebalaisilta mitään pyytää (sehän olisi tilanteeseen nähden häpeällistä), vaan teidän tulee luvata heille apuanne, jos he suurimman vaaran uhatessa sitä vaatisivat, me taas voimme paremmin kuin nuo olla varuillamme. Jos he tämän hyväksyvät ja noudattavat ehdotustamme, me olemme saavuttaneet, mitä tahdomme, ja näin toimimme valtion arvoa vastaavalla tavalla; mutta jos tämä ei sattuisi onnistumaan, he voisivat erehtyessään syyttää itseään, me sitävastoin emme olisi tehneet mitään häpeällistä tai alentavaa". Puhuttuani näin ynnä muuta sen tapaista istuuduin. Kun kaikki sen hyväksyivät eikä kukaan väittänyt mitään vastaan, minä en ainoastaan puhunut tätä, vaan myöskin ehdotin päätettäväksi, enkä ainoastaan ehdottanut päätettäväksi, vaan myöskin vastaanotin lähetystoimen, enkä ainoastaan vastaanottanut lähetystointa, vaan myöskin taivutin theebalaiset; sanalla sanoen minä olen asian vienyt perille alusta loppuun saakka ja olen tykkänään teidän hyväksenne uhrautunut valtiota uhkaavien vaarojen aikana. Tuo minulle silloin tehty päätös.