Päätösehdotus. (Kun Mnesiphiloksen ollessa arkonttina strategit ja neuvoston valiokunta olivat kokoontuneet neuvoston suostumuksesta maimakterion-kuun 21 p:nä,[22] teki Eteonikoksenp. Phaleronin kuntaan kuuluva Kallisthenes[23] seuraavan esityksen: Älköön kukaan ateenalainen minkään tekosyyn varjolla viettäkö yötään maaseudulla, vaan kaupungissa ja Peiraieuksessa, paitsi niitä, jotka on määrätty varustuksissa vartijoina olemaan. Jokaisen näistä tulee lakkaamatta vartioida hänelle uskottua asemaa, eikä tule poistua päivin eikä öin. Ken tätä esitystä ei noudata, hän tulee syylliseksi valtionkavalluksesta määrättyihin rangaistuksiin, jos jotakin voittamatonta estettä puolestaan ei voi toteennäyttää. Esteen pätevyyden ratkaiskoon komentava sotapäällikkö, valtiontaloudenhoitaja sekä neuvoston sihteeri. Myöskin maaseudulta kaikki tavara on mitä pikimmin pois vietävä, (120 §) stadion päästä kaupunkiin ja Peiraieukseen, 120 stadiota etäämmältä Eleusikseen ja Phyleseen sekä Aphidnaan ja Ramnusiin[24] ja Sunioniin).[25]
Näilläkö toiveilla te rauhan teitte vai tätäkö teille tuo palkkalainen lupasi?
Lue kirje, jonka Philippos tämän jälkeen lähetti.
Kirje. (Makedonian kuningas Philippos tervehtii Ateenan neuvostoa ja kansaa. Te tiedätte meidän kulkeneen Pylain läpi, kukistaneen Phokiin ja sijoittaneen vartiostoja niihin kaupunkeihin, jotka vapaaehtoisesti meihin liittyivät; ne taas, jotka eivät alistuneet, olemme väkivallalla valloitettuamme hävittäneet ja asukkaat myyneet orjiksi. Kuullessani teidän varustautuvan auttamaan heitä, kirjoitan teille, ettette enemmän näkisi vaivaa noiden tähden; sillä mielestäni se on varsin kohtuutonta menettelyä, jos te rauhan tehtyänne kuitenkin johdatte sotavoimanne minua vastaan, ja näin te toimitte, vaikka phokilaisia ei otettu huomioon meidän yhteisissä sopimuksissamme. Niinpä, jos ette pysy sopimuksissamme, te ette muuta voita kuin etusijan vääryydenteossa.)[26]
Te kuulette, kuinka selvästi hän teille lähettämässään kirjeessä esittää ja määrittelee liittolaisilleen:[27] "Tämän olen tehnyt vastoin ateenalaisten tahtoa ja heidän mielipahakseen, niin että, jos te, theebalaiset ja thessalialaiset, viisaasti menettelette, te viimeksimainittuja pidätte vihollisinanne, minuun taas luotatte". Tosin hän ei käyttänyt näitä sanoja, vaan hänen tarkoituksensa oli kuitenkin siitä huomauttaa. Täten hän siis tämän jälkeen äkkipikaa riisti nuo puolelleen, etteivät he ensinkään edeltäpäin nähneet eivätkä aavistaneet, mitä seurauksia siitä oli, vaan sallivat hänen saada kaikki valtaansa; tämän johdosta nuo kurjat saavat kärsiä nykyisiä onnettomuuksia. (41 §) Se mies, joka tämän luottamuksen saavuttamiseen oli hänen avustajansa ja taistelutoverinansa ja joka tänne ilmoitti valheita ja petti teidät, se mies nyt valittaa theebalaisten kärsimyksiä ja esittää ne surkeina tapahtumina, hän, joka on syypää sekä noihin että phokilaisten onnettomuuksiin ja kaikkeen muuhun, mitä helleenit ovat kärsineet. Onhan luonnollista, että sinä, Aiskhines, tapahtumain johdosta olet pahoillasi ja säälit theebalaisia, kun sinulla on kiinteimistöjä Boiotiassa sekä viljelet heidän maatansa, mutta minä puolestani olen hyvilläni, että näiden onnettomuuksien toimeenpanija niin pian vaati minut itselleen luovutettavaksi.
Niinpä olen kajonnut asioihin, joista todennäköisesti parhaiten heti sopii puhua. Palaan takaisin siis todistamaan, miten noiden vääryydet ovat aiheuttaneet nykyiset olot.
Kun Philippos oli pettänyt teidät noiden avustaessa, jotka lähetystön jäseninä olivat myyneet itsensä ja teille valheellisesti kaikki ilmoittaneet, ja edelleen myöskin nuo onnettomat phokilaiset oli petetty ja heidän kaupunkinsa hävitetty, mitäpä sitten tapahtuikaan? Nuo ilettävät thessalialaiset ja lyhytnäköiset theebalaiset pitivät Philipposta ystävänään, hyväntekijänään sekä pelastajanaan. Hän oli heille kaikki kaikessa; eivätkä he ensinkään ottaneet kuullaksensa mitään, jos ken jotakin muuta tahtoi heille neuvoa. Te taas olitte harmissanne tapahtumien johdosta ja vastenmielisesti säilytitte kuitenkin rauhan; sillä ettehän olisi voineet toisin menetellä. Myöskään muut helleenit, jotka oli harhaan vedetty ja toiveissaan petetty, samoin kuin tekin, eivät rikkoneet rauhaa, ja näin he menettelivät, vaikka heitä vastaan tavallaan jo kauan sitten oli sotaa käyty. Kun näet Philippos kiertomatkallaan kukisti illyrilaiset ja triballilaiset vieläpä muutamia helleeneinkin valtioita ja sai haltuunsa paljon ja suuria sotavoimia, ja kun jotkut eri valtioiden kansalaisista, joista tuo on muudan, rauhan suojassa menivät hänen luokseen ja lahjottiin, silloin hän oli sotajalalla kaikkien kanssa, joita vastaan tuolla tapaa vehkeili. (45 §) Jos te sitä ette huomanneet, se on toinen asia eikä koske minua. Minäpä sen edeltäpäin sanoin ja varmasti vakuutin aina sekä teille että siellä, minne minut lähetettiin. Valtiot kärsivät siitä, että muutamat valtiollisessa toiminnassaan ja palveluksessaan ottivat vastaan lahjuksia ja olivat rahalla vieteltävissä, yksityiset taas sekä suuri yleisö osaksi eivät aavistaneet tätä, osaksi viehättyivät hetkellisesti suotuisasta asemasta ja levollisuudesta, ja kaikki potivat sellaista sairaalloista mielikuvitusta, ettei kukaan luullut onnettomuuden ainakaan häntä itseään kohtaavan, vaan että muiden ollessa vaarassa oma asema tulisi olemaan turvallinen aivan heidän oman mielensä mukaan. Niinpä tapahtui, kuten luulen, että yhteinen kansa suuren ja sopimattoman kevytmielisyytensä tähden menetti vapautensa, johtajat taas, jotka arvelivat myyvänsä kaikki, paitsi itseänsä, huomasivatkin ensimmäisinä myyneen itsensä. Sillä lahjoja vastaanottaessaan nimitettiin heitä ystäviksi ja tuttaviksi, nyt he sitä vastoin saivat kuulla olevansa imartelijoita, jumalien vihollisia sekä kaikkea muuta, mikä heihin soveltui. Ei näet kukaan, Ateenan miehet, menetä rahojaan, samalla pitäen silmällä myöskin pettäjän etuja, eikä enää muissa asioissa käytä kavaltajaa neuvonantajanaan, saavutettuaan sen, minkä vuoksi hän hänet osti, sillä eihän kukaan siinä tapauksessa olisi petturia onnellisempi. Niinpä ei ole asianlaita. Ei ensinkään. Miten sitten? Kun se, joka tavoittelee valta-asemaa, on tullut olojen valtijaaksi, hän on myöskin niiden herra, jotka häntä siihen ovat avustaneet, ja huomattuaan silloin näiden kelvottomuuden hän nyt vihaa, epäilee ja häpeällisesti kohtelee heitä. Harkitkaa seuraavaa. Sillä vaikka näiden tilanteiden aika onkin ohitse, järkevillä kuitenkin aina on tilaisuutta tarkata tosiseikkoja. Niin kauan Lasthenella[28] oli ystävän nimi, kunnes hän oli kavaltanut Olynthoksen; niin kauan Timolalla, kunnes oli syössyt theebalaiset turmioon; niinikään larissalaisilla Eudikoksella ja Simoksella,[29] kunnes olivat saattaneet Thessalian Philippoksen valtaan. Sitten on koko maa tullut täyteen karkoitettuja ja häväistyjä sekä kaikkea pahaa kärsiviä. Miten on käynyt sikyonilaisen Aristratoksen, miten megaralaisen Perilaan? Onhan heidät syrjäytetty? Tästä myöskin mitä selvimmin ilmenee, että ken suurimmassa määrässä koettaa isänmaataan suojella sekä enimmän tuollaisia ihmisiä vastustaa, hänpä, Aiskhines, saa aikaan, että teikäläisillä kavaltajilla ja palkkapalvelijoilla on tilaisuus lahjojen vastaanottamiseen, ja että te olette hyvinvoipia ja palkattuja näiden monilukuisten täällä läsnäolevien ja teidän pyrintöjänne vastustavien avulla, sillä omasta puolestanne te jo kauan sitte olisitte syösseet itsenne turmioon.[30] Vaikka minulla olisikin vielä paljon sanottavaa silloisista toimenpiteistä, arvelen kuitenkin jo puhuneeni enemmän, kuin tarpeellista olisi ollut. Siihen tuo on syypää, joka päälleni on tahrannut ikäänkuin pohjasakan omasta kelvottomuudestaan sekä vääryyksistään, joista minun välttämättä tulee puhdistautua niiden edessä, jotka ovat noiden tapahtumain jälkeen eläneet. Tämä on ehkä jo ikävystyttänyt teitä, jotka hänen lahjottavuudestaan tiesitte, ennenkuin minä siitä sanaakaan virkkoin. Hän tosin kutsuu sitä ystävyydeksi ja tuttavuudeksi, sanoopa hän vielä jossakin kohdassa puhettaan näin: "hän joka moittii minua Aleksanterin tuttavuudesta". Sinuako Aleksanterin tuttavuudesta? Mistä sen olisit hankkinut taikka miten ansainnut? En Philippoksen tuttavaksi enkä Aleksanterin ystäväksi voi sinua kutsua — niin pois järjiltäni toki en ole, siinä tapauksessa viljanleikkaajia ja ketä muuta palkkalaista tahansa tulisi kutsua palkanmaksajain ystäviksi ja tuttaviksi. (Mutta niin ei ole asianlaita; ei ensinkään; mitenkä sitten?) Päin vastoin minä nimitän sinua, samoin kuin kaikki nämä täällä, ensin Philippoksen, sitten Aleksanterin palkkalaiseksi. Jos et sitä usko, kysy heiltä; minäpä kuitenkin mieluummin sen teen puolestasi. Onko Aiskhines mielestänne, oi Ateenan miehet, Aleksanterin palkkalainen vai tuttava? Sinä kuulet, mitä he sanovat.
Tahdonpa puolustautua myöskin itse haastetta vastaan sekä tehdä selkoa toimenpiteistäni, jotta Aiskhines, vaikkapa hän sen tietääkin, kuitenkin kuulisi, minkä tähden sanon olevani ansiokas saamaan en ainoastaan minulle jo ennakkopäätöksestä myönnettyjä kunnialahjoja, vaan vielä paljoa suurempiakin kuin ne. Ota haaste esille ja lue se.
Haaste. (Kairondoksen arkonttina ollessa elaphebolion-kuun 6 p;nä[31] Kotokidai-kuntaan kuuluva Aiskhines, Atrometoksenp., syytti arkontin luona Anaphlystos-kuntaan kuuluvaa Ktesiphonia Leostheneenp., lainvastaisesta menettelystä, koska hän oli tehnyt lainvastaisen esityksen, että Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., olisi kultaisella kunniaseppeleellä seppelöitävä, ja ilmoitus siitä julistettava teatterissa Dionysoksen suurissa juhlanäytelmissä, uutta murhenäytelmää esitettäessä, että kansa tahtoi kultaisella seppeleellä seppelöidä Paiania-kuntaan kuuluvan Demostheneen, Demostheneenp., hänen oikeamielisyytensä ja hyväntahtoisuutensa tähden, jota hän aina on osoittanut kaikkia helleenejä sekä Ateenan kansaa kohtaan, kuin myöskin hänen kuntonsa tähden, ja sen tähden että hän aina työssä ja puheessa on tarkoittanut kansan parasta sekä ollut altis tekemään hyvää kaikin voimin, (55 §) minkä kaiken tuo valheellisesti sekä lainvastaisesti on esittänyt, ensiksikin, koska lait eivät salli valtionarkistoon sijoittaa vääriä esityksiä koskevia asiakirjoja, eivätkä toiseksi salli seppelöidä sellaista henkilöä, joka on tilivelvollinen (Demosthenes näet on muurin rakennustyön johtaja sekä teatterirahaston hoitaja), eikä seppelöimistä saisi julistaa teatterissa Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä, vaan siitä on ilmoitettava neuvoston kokoushuoneessa, jos neuvosto määrää seppelöimisen, jos taas valtio, Pnyksin kukkulalla[32] kansankokouksessa. Rangaistus viisikymmentä talenttia. Haasteen todistajat: Ramnos-kuntaan kuuluva Kephisophon, Kephisophoninp., sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kleon, Kleoninp.)[33]
Nämä siis hänen syytöksensä ovat esitystä vastaan. Niinpä minä alun pitäen, ottaessani lähtökohdakseni juuri tämän, luulen teille tekeväni selväksi, että puolustukseni kauttaaltaan on oikea; sillä noudattamalla tällöin juuri valituskirjelmässä käytettyä järjestystä, minä puhun kaikissa kohdissa jokaisesta seikasta erikseen vuorollaan enkä jätä mitään tahallani mainitsematta. Sen seikan ratkaisu, mikä haasteeseen sisältyy, että minä näet työssä ja puheessa aina valvon kansan parasta ja olen altis kykyni mukaan tekemään hyvää, jonka johdosta saavutan kiitosta, mielestäni riippuu julkisesta valtiollisesta toiminnastani. Sillä tätä tutkittaessa tulee ilmi, onko tuo Ktesiphonin minua koskeva esitys ollut todenmukainen ja perusteltu vai silkkaa valhetta. (58 §) Sekin, ettei hän esittänyt seppelöimistä, "sitten kuin olisin tilin tehnyt", ja että hän määräsi seppelöimisen teatterissa julistettavaksi, sekin arveluni mukaan kuuluu julkiseen toimintaani, katsoen siihen, ansaitsenko seppelettä ja siitä johtuvaa julkista tiedonantoa kansan edessä vai en. Vieläpä mielestäni on viitattava myöskin niihin lakeihin, joiden mukaan hän oli oikeutettu tätä esittämään. Siten, oi Ateenan miehet, olen päättänyt totuuden mukaisesti ja suoraan pitää puolustuspuheeni ja käynpä siis käsiksi siihen, mitä olen toimittanut. Älköön kukaan olettako puheeni syrjäyttävän varsinaista syytöstä, jos kajoan helleenien ulkoasioihin ja niiden selostukseen. Sillä ken moittii puheenalaisessa esityksessä sitä, että minä sanoin ja töin olen parasta tarkoittanut, ja väittää, ettei se ole totta, hänpä on aiheuttanut sen, että kaikki julkista toimintaani koskevat esitykset välttämättä oleellisesti kuuluvat tähän oikeusjuttuun. Edelleen kun valtionhallinnossa on useita eri suuntia, valitsin minä helleenein ulkoasioita koskevan alan, joten olen oikeutettu todistusperusteenikin sieltä ottamaan.