Mitä Philippos ehti itselleen anastaa ja saavuttaa, ennenkuin minä esiinnyin valtiomiehenä ja kansanpuhujana, jätän mainitsematta; arvelen näet, ettei tuo ensinkään koske minua. Mutta mitä esteitä hänelle koitui siitä päivästä lähtien, jolloin minä ryhdyin asiain johtoon, sitä tulen muistelemaan ja selvittelemään, valaisemalla asiaa sen verran, mikä johdatukseksi on tarpeen. (61 §) Suuria etuja, oi Ateenan miehet, Philippoksella oli tarjona. Sillä ei ainoastaan muutamien, vaan yleensä kaikkien helleenein kesken oli ilmestynyt niin runsaasti pettureita sekä lahjottavissa olevia ja jumalain vihaamia ihmisiä, ettei kukaan koskaan varemmin semmoista muista tapahtuneen. Saatuaan näistä itselleen avustajia ja kätyreitä, hän menetteli siten, että nuo jo ennestäänkin keskenään huonoissa väleissä olevat eripuraiset helleenit joutuivat yhä ikävämpään asemaan, toiset hän petti, toiset lahjoi, toiset taas kaikin tavoin turmeli sekä hajoitti useihin puolueisiin, vaikka kaikille olisi ollut vain edullista estää häntä[34] tulemasta mahtavammaksi. Kun tilanne oli tällainen, ja kaikki helleenit vielä lisäksi eivät mitään tietäneet tuosta uhkaavasta ja kasvavasta onnettomuudesta, tulee teidän, Ateenan miehet, harkita, mikä toiminta- ja menettelytapa valtiolla silloin oli valittavana, sekä vaatia minulta tilintekoa siitä; sillä minä asetuin silloin valtiohallinnon etunenään. Olisiko valtion pitänyt, oi Aiskhines, itseluottamuksestaan ja arvostaan välittämättä yhdessä rintamassa thessalialaisten ja dolopilaisten[35] kanssa avustaa Philipposta saamaan helleenit valtaansa sekä näiltä riistämään heidän esi-isiltä perimänsä edut ja oikeudet? Vai pitikö sen olla tätä tekemättä (sillä olisihan se todellakin ollut kauheata), mutta toiselta puolen välinpitämättömästi nähdä sen tapahtuvan, mitä se huomasi tulossa olevan, jos ei kukaan estäisi, ja luonnollisesti aavisti jo kauan sitten? Minäpä muuten mielelläni kysyisin siltä, joka kiivaimmin moittii silloisia valtiollisia tapahtumia, mihinkä puolueeseen hän olisi tahtonut valtion liittyvän, siihenkö, joka oli syypää helleenein onnettomuuksiin ja häpeään, mihin thessalialaiset liittolaisineen mahtoivat kuulua, vai siihenkö, joka rauhallisesti salli tämän kaiken tapahtua oman yksityisen etunsa toivossa, mihin puolueeseen arkadialaiset, messeenialaiset sekä argolaiset saattaisi lukea. Mutta näistäpä useat tai oikeammin kaikki ovat huonommin suoriutuneet kuin me. Sillä jos Philippos heti voittonsa jälkeen olisi mennyt tiehensä ja sitten pysynyt alallaan, ensinkään loukkaamatta ketään sekä omista liittolaisistaan että muista helleeneistä, olisi moite ja syytös ollut paikallaan niitä vastaan, jotka vastustivat hänen toimiaan. Mutta jos hän kaikilta samalla tavalla on riistänyt heidän arvonsa, valtamahtinsa sekä vapautensa, vieläpä heidän valtiosääntönsä, mikäli se hänen vallassaan oli, olettehan te silloin tehneet kaikista kunniakkaimman päätöksen, seurattuanne minun neuvojani?
Mutta palaanpa tuohon takaisin. Mitä olisi, Aiskhines, valtion pitänyt tehdä, nähdessään Philippoksen tapaisen miehen yrittävän itselleen hankkia helleenein herruuden ja yksinvallan? Tai mitä minun olisi valtiomiehenä pitänyt puhua eli esittää Ateenassa (sillä tästähän sangen paljon riippuu), minun, joka tiesin, että isänmaa joka hetki siihen päivään saakka, jolloin minä astuin puhujalavalle, aina taisteli maineen ja kunnian ensimmäisistä palkinnoista ja oli enemmän uhrannut omaisuutta ja miehiä maineenhalun ja yhteishyvän harrastuksen tähden, kuin kaikki muut helleenit omien etujensa tähden, minun, joka toiselta puolen näin, että Philippos itse, jota vastaan taistelimme, vallan ja herruuden saavuttamiseksi oli menettänyt silmänsä, murtanut solisluunsa sekä ruhjonut kätensä ja jalkansa[36] ja vielä lisäksi oli valmis uhraamaan ruumiistaan minkä jäsenen tahansa, jonka kohtalo vain tahtoisi häneltä riistää, elääkseen jäljellä olevine ruumiinosineen kunnialla ja mainehikkaasti. Eikä varmaan kukaan olisi rohjennut väittää, että hänessä, joka oli kasvatettu Pellassa,[37] tuolla siihen aikaan niin vähän tunnetulla, mitättömällä paikkakunnalla, niin suuri mielenlujuus olisi syntyperäistä, että hänessä heräisi halu ja harrastus tavoittelemaan helleenein yliherruutta, yhtä vähän kuin että toiselta puolen tekään, kaikesta siitä huolimatta, mitä joka päivä kuulitte ja näitte esi-isienne mainetekojen muistoja, olisitte niin kelvottomia, että vapaaehtoisesti itse tarjoaisitte ja luovuttaisitte vapautenne Philippokselle. Ei kukaan olisi sitä väittänyt. Ainoa välttämätön menettely oli siis se, että te oikeuden mukaisesti ryhdyitte vastustamaan kaikkea, mitä hän vääryydellä oli saanut aikaan. Tämän te alussa teitte, kuten oikein ja kohtuullista oli, minä taas tuota kirjallisesti esitin ja neuvoin siitä ajasta lähtien, jolloin ryhdyin valtiolliseen toimintaani. Myönnän sen. Vai mitä minun olisi pitänyt tehdä? Sinultapa tätä kysyn syrjäyttäen kaiken muun, Amphipoliin, Pydnan, Potidaian,[38] Halonnesoksen;[39] näitä en muistele yhtäkään. Niinikään Serrionin ja Doriskoksen[40] suhteen (70 §) sekä Peparethoksen[41] hävityksestä ja kaikesta muusta vääryydestä, mitä valtio sai kärsiä, en tahdo mitään tietää. Kuitenkin sinä olet väittänyt, että minä tätä puhuessani herätin vihaa ateenalaisia vastaan, vaikka tätä koskevat päätökset olivat Eubuloksen, Aristophonin ja Diopeitheen[42] aiheuttamat eivätkä minun, mikä sinun pitäisi tietää, sinun, joka niin kevytmielisesti puhut, mitä vain mielesi tekee. Näistä seikoista minä en nyt puhu. Mutta kun Philippos anasti Euboian ja tahtoi käyttää sitä suojavarustuksena Attikaa vastaan, hätyytti Megaraa sekä valloitti lisäksi Oreoksen ja hävitti Porthmoksen,[43] ja kun hän määräsi Philistideen Oreoksen, Kleitarkhoksen Eretrian yksinvaltiaaksi, kukisti Hellespontoksen, piiritti Byzantionia ja hävitti toisia helleenein kaupunkeja, toisiin sijoitti maanpakolaisia, menettelikö hän väärin, tehdessään kaikkea tätä, rikkoiko sopimukset ja riistikö vapauden vai ei? Pitikö jonkun helleeneistä esiintyä vastustamaan häntä hänen tätä tehdessään vai ei? Mutta jos tämä ei olisi ollut tarpeen, vaan Hellas nähtävästi olisi joutunut, kuten sanotaan, mysialaisten saaliiksi,[44] siitä huolimatta, että ateenalaiset vielä elivät ja olivat olemassa, minun puheeni tämän johdosta olisi ollut turha, turha myöskin se menettely, jota kaupunki minun kehoituksestani noudatti, ja kaikki tehdyt vääryydet ja erehdykset tulkoot silloin minun syykseni. Jos taas jonkun piti esiintyä tätä vastustamaan, kelläpä muulla kuin Ateenan kansalla se velvollisuus oli, ja silloinhan minä ryhdyin valtiolliseen toimintaani ja häntä ehkäisemään, nähdessäni hänen tahtovan tehdä orjikseen kaikki ihmiset, sekä lakkaamatta huomautin ja varoitin, ettei hänen sallittaisi tätä toteuttaa.
Hän taas, oi Aiskhines, anastettuaan kauppalaivoja[45] varmaan rikkoi rauhan eikä kaupunki. Ota esille päätökset sekä Philippoksen kirje ja lue järjestään. Sillä niistä käy selville, mihin kukin on syypää.
Päätös. (Neokleen ollessa arkonttina, boedromion-kuulla,[46] pidettiin strategein[47] kutsusta kansankokous, ja silloin kyprolainen Eubulos, Mnesitheoksenp., esitti seuraavaa: Koska strategit kansankokouksessa ovat ilmoittaneet, että Philippoksen sotapäällikkö Amyntas oli Makedoniaan vienyt maihin ja siellä vartioituna pidätti laivanpäällikön Leodamaan sekä kaksikymmentä hänen mukanaan seurannutta laivaa, joiden tuli olla Hellespontokseen toimitettavan viljalähetyksen turvasaattona, piti prytanein ja strategein huolehtia, että neuvosto kutsuttaisiin kokoon ja valittaisiin lähettiläitä, jotka menisivät Philippoksen luo ja neuvottelisivat hänen kanssaan laivanpäällikön ja laivojen sekä sotamiesten luovuttamisesta. Jos Amyntas oli tehnyt sen tietämättömyydestä, kansa ei syyttäisi häntä mistään. Jos hän taas oli tavannut Leodamaan rikkovan hänelle määrättyjä ohjeita, niin ateenalaiset, tutkittuaan asiaa, tulisivat rankaisemaan häntä rikoksen laadun mukaan. Mutta jos kummassakaan tapauksessa ei mitään vääryyttä ole ollut, vaan joko lähettäjä t. lähetetty omasta aloitteestaan on ymmärtämättömästi menetellyt, tulee siitäkin ilmoittaa, jotta kansa saatuaan tiedon asiasta neuvottelisi, mitä olisi tehtävä.)[48]
(75 §) Tämän päätöksenhän Eubulos aiheutti, enkä minä, sitä seuraavan Aristophon, seuraavan Hegesippos, Aristophon, Philokrates, edelleen muut päätökset Kephisophon ynnä kaikki muut.[49] Minä näiden suhteen en toiminut mitään. Lue!
Päätös. (Neokleen arkonttina ollessa, boedromion-kuun viime päivänä kun prytanit ja strategit neuvoston suostumuksesta olivat itselleen esityttäneet kansankokouksen päätökset, he tulivat neuvotteluissaan siihen tulokseen, että kansa oli päättänyt valita lähettiläitä Philippoksen luo toimittamaan takaisin laivat ja antaa heille kansankokouksen päätöksen mukaisia ohjeita. Valittiin seuraavat henkilöt: Anaphlystos-kuntaan kuuluva Kephisophon, Kleoninp., Anagyros-kuntaan kuuluva Demokritos, Demophoninp., Kothokidai-kuntaan kuuluva Polykritos, Apemantoksenp. Prytanit kuuluivat Hippothontis-phyleeseen. Kollytos-kuntaan kuuluva Aristophon esimiehenä johti puhetta.)[50]
(76 §) Kuten minä nyt vetoan näihin päätöksiin, osoita sinäkin, Aiskhines, minkä esittämäni päätöksen nojalla minä olen syypää sotaan. Mutta sitäpä sinä et voi tehdä; sillä jos sinulla siihen olisi ollut tilaisuutta, olisit sellaisen päätöksen ennen muuta esiin tuonut. Eipä edes Philipposkaan minua ensinkään syytä sodasta, vaan siitä hän soimaa muita. Lue Philippoksen oma kirje!
Kirje. (Makedonialaisten kuningas Philippos tervehtii ateenalaisten neuvostoa ja kansaa. Teidän lähettiläänne Kephisophon ja Demokritos sekä Polykritos saavuttuaan luokseni ovat neuvotelleet niiden laivain luovuttamisesta, joita johti Laomedon. Kauttaaltaan näytätte minusta olevan erittäin herkkäuskoisia, jos arvelette minulta jääneen huomaamatta, että nuo laivat vain tekosyyn varjolla lähetettiin turvasaatoksi viljalähetykselle Hellespontoksesta Lemnokseen, mutta tosioloisesti avustamaan minun piirittämiäni selymbrianilaisia,[51] vaikka niitä ei oltu otettu huomioon meidän välillämme yhteisesti solmitussa ystävällisessä liittosopimuksessa. Ja tämän olivat ilman Ateenan kansan myötävaikutusta laivanpäällikölle antaneet toimeksi muutamat arkontit ja muut yksityiset henkilöt, jotka kaikella tavalla tahtoivat, että kansa lakkaisi osoittamasta minulle ystävyyttä ja ryhtyisi sotaan, sekä paljoa mieluummin pitivät tämän toteutumista kunnianasianaan kuin selymbrianilaisten auttamista. He myöskin olettavat, että tämmöinen menettely tuottaisi heille etuja. Mutta minusta tämä ei näytä hyödyttävän teitä eikä minua. Sen tähden lähetän teille takaisin luokseni saapuneet laivat, ja vastaisen varalta, jos ette salli päälliköittenne ilkeämielisesti politikoida, vaan rankaisette heitä, koetan minäkin tunnollisesti säilyttää rauhan. Jääkää hyvästi.)[52]
Tässä hän ei missään ole Demosthenesta maininnut eikä mitään syytöstä minun suhteeni tehnyt. Minkä tähden hän sitten moittiessaan muita ei muistellut minun toimiani? Sen tähden, että hän olisi mieleen palauttanut omat pahat tekonsa, jos olisi jotakin minusta maininnut. Sillä niihin minä kävin käsiksi ja kohdistin vastustukseni. Niinpä ensiksi ehdotin lähetystön toimitettavaksi Peloponneesokseen, niin pian kuin hän oli ohi pujahtanut Peloponneesokseen, ja Euboiaan, kun hän Euboiaa hätyytti, samoin Oreokseen, ja niinikään ehdotin Eretriaan sotaretkeä enkä lähetystöä, kun hän oli yksinvaltiaita määrännyt niihin kaupunkeihin. Tämän jälkeen toimitin kaikki ne sotaväenlähetykset, joiden avulla Kherronesos ja Byzantion sekä kaikki liittolaiset vapautettiin. Sen tähden teidän osaksenne tuli mitä ihanimpia palkintoja, ylistystä, kunniaa, mainetta, seppeleitä ja kiitosta niiden puolelta, jotka olivat hyvää saaneet nauttia. Ne loukatuista, jotka silloin teihin luottivat, pelastuivat, ne taas, jotka eivät välittäneet siitä, mitä te niin usein edeltäpäin kehoititte heitä tarkkaamaan, tulivat vakuutetuiksi siitä, että te ette ainoastaan olleet hyvänsuopeita heitä kohtaan, vaan myöskin ymmärtäväisiä ja kaukonäköisiä ihmisiä. Kaikki näet tapahtui, mitä te ennustitte. Ei kukaan ole tietämättä, kaikista vähimmin sinä, että Philistides jakeli paljon rahaakin, omistaakseen Oreoksen, paljon Kleitarkhos, omistaakseen Eretrian, paljonpa itse Philipposkin, jotta hän saisi pitää hallussaan nuo tukikohdat teitä vastaan ja ettei häntä mitenkään muista toimistaan syytettäisi eikä kukaan tarkastelisi, mitä vääryyttä hän teki. (82 §) Nuo Kleitarkhoksen ja Philistideen lähettiläät, jotka silloin tänne saapuivat, vierailivat sinun luonasi, Aiskhines, ja sinä kestitsit heitä. Ne, jotka valtio karkoitti pois, koska he olivat vihollisia eivätkä puhuneet sitä, mikä oli oikein ja sopivaa, olivat ystäviäsi. Niinpä ei mitään tällaista (minun lahjomistani) tapahtunut, vaikka sinä minua parjaat ja sanot minun olevan ääneti saadessani rahaa, huutavan taas menettäessäni sitä. Sinä kylläkään et niin menettele, vaan huudat omistaessasi rahaa etkä lakkaa koskaan, jos eivät nämä sinua saa vaikenemaan tuomittuaan tänään sinut menettäneeksi kansalaisoikeutesi. (83 §) Kun te silloin olitte seppelöineet minut ja Aristonikos oli sen ehdottanut sanasta sanaan, kuten Ktesiphon nyt, ja seppelöiminen oli teatterissa julki kuulutettu, ja minun osakseni siis tulee nyt jo toistamiseen tällainen kuuluttaminen, sinä, Aiskhines, et mitään vastaan väittänyt, vaikka olit saapuvilla, etkä ehdotuksen tekijään nähden mitään valittanut. Otapa ja lue minulle tämäkin päätös!
(84 §) Päätös. (Khairondoksen, Hegemoninp., ollessa arkonttina, gamelion-kuun[53] 24 p:nä, jolloin Leontis-phylee johti valtionhallitusta, Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos esitti seuraavaa: Koska Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., Ateenan kansalle ja useille liittolaisille jo ennen on osoittanut paljon ja suuria hyviätöitä ja myöskin tätä nykyä heitä auttanut ehdottamillaan päätöksillä sekä vapauttanut muutamia Euboian kaupunkeja ja lakkaamatta on osoittanut hyväntahtoisuuttaan Ateenan kansalle sekä puhuu ja toimii kaikin voimin niin hyvin itse ateenalaisten kuin muiden helleenein hyväksi, Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt jakaa erityisen kunnianosoituksen Paiania-kuntaan kuuluvalle Demostheneelle, Demostheneenp.:lle, seppelöidä hänet kultaisella kunniaseppeleellä ja sen julki kuuluttaa teatterissa, uutta murhenäytelmää esitettäessä, ja seppelöimisen kuuluttaminen on annettu toimeksi hallintoa pitävälle phyleelle sekä kilpatuomarille. Esitti Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos.)[54]