Minä. Ei enempää kuin sitäkään, mitä oppii.
Hän. Oikein, hitto vie! Aivan oikein! Kuulkaas, herra filosofi, käsi omalletunnollenne, sanokaa suoraan: oli aika, jolloin ette ollut äveriäs[63] niinkuin nykyään.
Minä. Enpä vielä kovinkaan.
Hän. Mutta ettepä menisi enää Luxembourgiin[64] kesällä…
Muistattehan?…
Minä. Olkaahan vaiti! Kyllä muistan.
Hän. Harmaa nukkaverkainen lievetakki yllä.
Minä. Niin, niin.
Hän. Nukkavieru toiselta sivulta, hihansuut rikki ja jalassa mustat villasukat, takaa valkealla langalla parsitut.
Minä. Ka niin, niin; aivan niinkuin suvaitsette.
Hän. Mitä teitte silloin Allée des Soupirs[65] käytävällä?