Hän. Turhaa! Mitä sillä on väliä, onko ammattia vai ei, kunhan vain on rikas? Eihän kukaan kumminkaan rupea mihinkään ammattiin muuta varten kuin rikastuakseen. Velvollisuuksiensa täyttäminen, mihin se viepi? Kateuteen, levottomuuksiin, vainoon. Pääseekö sillä tavoin eteenpäin maailmassa? Pokkuroikaa, hitto vieköön, seurustelkaa ylhäisten piireissä, tutkikaa heidän mielitekojaan, antautukaa heidän oikkujensa kätyriksi, palvelkaa heidän paheitaan, hyväksykää heidän vääryytensä, siinä koko salaisuus.
Minä. Entä lastensa kasvatuksen valvominen?
Hän. Joutavaa! Se on opettajan asia.
Minä. Entä jos tuo opettaja, teidän periaatteittenne mukaisesti, laiminlyö velvollisuutensa, kuka siitä saa rangaistuksen?
Hän. En totisesti ainakaan minä, mutta ehkä tyttäreni mies tahi poikani vaimo.
Minä. Entä jos he molemmat antautuvat irstailuun ja paheisiin?
Hän. Se on heidän säätynsä mukaista.
Minä. Jos he tahraavat kunniansa?
Hän. Tehköön ihminen mitä tahansa, niin hän ei voi tahrata kunniaansa, jos hän on rikas.
Minä. Jos he hävittävät omaisuutensa?