Minä. Sitä kuitenkin riisutaan, jotta meidän pöytämme saadaan katetuiksi.
Hän. Mutta myöntänette, että meidän kokkiemme, leipuriemme, ruokatavarakauppiastemme, ravintoloitsijaimme ammattitaito tuo siihen yhtä ja toista arvokasta omaansakin. Päättäen teidän Diogeneenne ankaran yksinkertaisesta ruokakomennosta, eivät liene hänen ruuansulatus-elimensä olleet kovin uppiniskaiset.
Minä. Erehdytte. Kyynikon puku vastasi muinoin meidän nykyistä munkkiasuamme, ja sillä oli sama voima: kyynikot olivat Ateenan karmeliitti- ja fransiskaanimunkit.
Hän. Nytpä jouduitte kiinni. Diogenes on siis myöskin tanssinut eletanssia, jollei Perikleen,[183] niin ainakin Laiksen[184] ja Phrynen edessä.
Minä. Erehdytte vieläkin: toiset saivat hyvin kalliista hinnasta ostaa naikkosen, joka antautui hänelle omaksi nautinnokseen.
Hän. Entä jos sattui, että naikkonen ei ollut joutilaana ja kyynikolla oli kiire?
Minä. Niin tämä palasi tynnyriinsä, ja tuli toimeen ilman.
Hän. Ja te kai neuvoisitte minua tekemään samoin?
Minä. Panenpa henkeni pantiksi, jollei se olisi parempi kuin mateleminen, itsensä halventaminen ja häpäiseminen.
Hän. Mutta minä tarvitsen hyvän vuoteen, hyvää ruokaa, lämpimät vaatteet talvella, viileät kesällä, lepoa, rahaa ja paljon muuta tavaraa, ja mieluummin otan ne kiitollisena vastaan hyväntahtoisilta ihmisiltä kuin hankin työllä.