Vihdoinkin ylen vastenmielinen päivällinen oli lopussa.
— Nyt me sytytä takkavalke, — sanoi Jim. Takka oli samassa huoneessa, jossa olimme syöneet. Pian leimahti ilmoille oikea rovio.
— Olette kai iloinen tädin ja serkun tulosta, — sanoin minä.
Jim teki pienen, tuskin huomattavan irvistyksen, mutta sanoi heti sen jälkeen:
— Niin, hyvi iloine —
Tuossa tulivat jälleen Lowellit, molemmat. Vanha tyytymättömänä ja arvokkaana, nuori pitkin askelin ja koipiaan korkealle nostellen — heidät asetettiin molemmat pölkkytuoleihin. [Yhdestä ainoasta tukista veistetty tuoli.]
Ja sitten vanhus tarvitsi tyynyn ja kaksikin.
— Nuoret neidit asuvat varmaankin jollakin tilalla täällä lähistöllä, — sanoi vanha rouva.
— Niin, tilallahan me asumme —
— Englannissa on suuria taloja, paljon vieraita, — sanoi hän jälleen.