— Mutta mitä sinä teet täällä kaiken päivää? — sanoi miss Jimille.
Jim katsoi meihin ja hymyili: — Me elä ihana elämä metsässä, — sanoi hän.
— Huh, — sanoi toinen, kohautti olkapäitään ja nauroi, — minä tahdon olla mukana metsässä näkemässä sitä suloista elämää, jota sinä olet elänyt neljätoista päivää —
— Kenties liian rasittavaa sinulle, — sanoi Jim veitikkamaisesti, ja sitten hän kuiskasi minulle: Hän ei sopiva mennä ensi näkemise makeus — ei mitenkä sopiva — mitä te arvele?
Jim ja Dorthe istuivat vierekkäin, ja ajatelkaapas — kun hetkiseksi tuli leimahti, näytti minusta, että Jim olisi pitänyt Dorthea kädestä, mutta kohta sen jälkeen tuli jälleen pimeä — sen vuoksi en ole aivan varma asiasta. Dorthe oli muuten koko ajan hyvin hiljainen, mutta Susanna keskusteli vanhan rouvan kanssa englanniksi jotta pois tieltä. Susannan mielestä rikkaat ja koristellut ihmiset ovat aina niin ensiluokkaisia.
Se siitä, meidän oli mentävä nukkumaan. Tultuamme omaan huoneeseemme ainoastaan kuiskutimme, sillä Lowellit olivat aivan seinämme takana.
— Ha haa, — me nauroimme äänettömästi.
Tultuamme sänkyyn kuiskasi Susanna: — Minun mielestäni Jim oli tänä iltana aivan sietämätön —
— Tiedätkös, — kuohahti Dorthe, — mitä sinä sillä tarkoitat?
— Sanoithan itsekin ennen päivällistä, että hän oli kummallinen —