Laskettuamme illalla levolle sanoi Dorthe äkkiä:
— Teidän täytyy luvata minulle, ett'ette puhu kenellekään ihmiselle — mutta ajatelkaas, Jim ja minä olemme kihloissa —
— Oletko hullu! — pääsi minulta.
— Rakkaani, senhän saatoimme ymmärtää, — tuli Susannalta alasängystä.
— Saatoitteko todellakin ymmärtää sen? — sanoi Dorthe.
— Ei, mutta kerro — oletko hirveän iloinen — kuinka se kävi — mitä hän sanoi — oletko suudellut häntä? — minä utelin.
Dorthe lepäsi kädet niskan alla ja tuijotti Aaste-tuvan harmaaseen, ikivanhaan kattoon ja ainoastaan hymyili.
— Kerro, mitä hän sanoi, — ahdistin minä.
— En.
— Onko hänellä sisaruksia?