— Eikö hän sanonut siitä sanaakaan? — kysyi Susanna hämmästyneenä.
— Ei, sitä hän ei tehnyt, sitähän hänen ei tarvinnut kertoa; on aivan sama, olipa hän rikas tahi ei.
— Julkaistaanko se pian? — kysyi Susanna jälleen.
— Ei — me ainoastaan odotamme toisiamme.
— Kuinka kauan? — sanoi Susanna.
— Viisi vuotta —
Pysähdys.
— Herrat unohtavat kyllä pian, niin sanovat kaikki, — sanoi Susanna.
— Oh, Jim ei unohda, — sanoi Dorthe.
— Ajatelkaapa, viisi vuotta, — sanoin minä. Se oli sellainen ikuisuus, että sitä tuskin saattoi ajatella.