— Niin, yksinäisestä, pimeästä metsästä ja synkiltä poluilta —
— Mutta teidän kotinnehan on siellä, — sanoin minä.
— Uh, on —
— Ettekö siis mene kesäksi kotiin?
— Kyllä kai minun täytyy.
Miten ilkeä hän oli!
— Onko siellä ylhäällä koskia? — kysyi Susanna.
— Uh, on — aivan pappilan vieressä — sellaiset kosket ovat niin ryöppyisiä —
— Ettekö ole ollenkaan ihastunut tuntureihin? — sanoi Dorthe viattomasti.
— En, se on varma, siellä on aivan kuin vankeudessa —