— Hyvä ystävä, tuntureilla on kai vapaata —
— Koreaakin vapautta!
— Pidättekö kaupungista? — kysyi Dorthe jälleen.
— Pidän, täällä saattaa hengittää —
Ja me tahdoimme tuntureille voidaksemme hengittää.
— Mehän aiomme olla tuntureilla vain muutamia viikkoja, — sanoi
Susanna.
— Ei, totta tosiaan, minä en tahtoisi hautautua sinne muutamiksi viikoiksikaan, — sanoi hän; — uh —
— Ettekö tiedä mitään tupaa? — tiedustin vihdoin.
— En.
— No, anteeksi, että hyökkäsimme kimppuunne.