— Suattaahan tuota männä —
Hän sai sekä ämpärimme että rahat ja läksi metsään päin.
— Hän ei palaa, vaan pitää sekä sangot että rahat, sen tietää — sanoi
Susanna.
— Kun ei vain joisi kerma-astiasta, — pelkäsi Dorthe.
— Näemmehän onko hänellä palatessaan kermaa parrassa, — sanoin minä.
Ah, miten me nauroimme. Olimme saaneet oikein korean ja siistin kyökkipiian!
Sitten me suoritimme aamupukeutumisemme puron varrella, kuusimetsän aamuraittiina suhistessa.
— Miten ihanaa meillä onkaan, — sanoin minä.
— Niin, ja nyt tulee pian Jim, — sanoi Dorthe.
Tuossa hän tulikin kukkakimppu napinreiässä.