— Häpytön mies, — sanoi Jim, — hän ei olla täällä, minä täällä, nukku heinäylisi, passa my ladies.
— Hän valmistaa meille päivällistä tänään, — nauroin minä, — teidän on välttämättä syötävä täällä.
— Minä — minä arvele, minä syä päivälline tänä my ladies luona, minä tahto näke kuka se maakulkija.
Kului melkoisen pitkä aika, mutta mitään Mattia ei tullut. Jim ja minä pesimme purossa lohen ja perunat ja teimme tulen takkaan.
— Ihana maa asu, — sanoi Jim — minä halu asu kaikki päivä täällä, ei kaipa mitä — mitä sano te, miss Dorothy —
— Missään ei ole milloinkaan ollut niin hauskaa kuin täällä, — sanoi pikku Dorthe, — sillä täällä on niin sanomattoman vapaata ja raitista.
Meillä oli niin kiire, ettemme huomanneet Matin seisovan ovella, täysi ämpäri kummassakin kädessä.
— Oletko saanut maitoa, Matti? — huusimme me — hänellä ei ollutkaan kermaa parrassaan —
— Ka minkäpästähen min' en suana rahalla maitoo — mut kukas tuo on?
— Matti mulkoili epäluuloisena Jimiin.
— Hän on eräs, jonka tunnemme hyvin, — sanoi Dorthe.