Uhkasi käydä ikäväksi. — Nyt saat kahvia kerman kanssa, Matti, — lupasin minä.
— Minä en tarvihe kermoo — hän istuutui mäelle kädet polvillaan ja näytti loukkaantuneelta.
— Teillä pitäs' olla tiällä oikeeta miesväkkee auttamassa, — sanoi
Matti — eikä tuollaista mongertaijoo —
— Hän hyvi kauhea, — sanoi Jim, — antako minä selkä sille heti —
Matti joi pitkin siemauksin kahvia teevadilta:
— Kukas se teistä on tämän herran henttu? — sanoi hän.
Ah — miten hyvä, ettei Jim sitä kuullut. Sehän olisi ollut kauhean noloa —
— Jos puhut sillä tavalla, Maailman Matti, niin et saa olla täällä, — sanoin minä.
Matti loukkaantui vielä enemmän eikä vastannut sanaakaan.
— Matti nukkuu ylisillä ensiyön, — sanoin minä Jimille, — me emme pelkää häntä rahtuakaan.