X.
Olimme nimittäneet sen paikan, jossa ensi kerran tapasimme Jimin, "Ensi näkemisen makeudeksi". Meitä huvitti ylen suuresti, kun Jim ei aavistanut, mitä makeus merkitsi. Hän luuli sen merkitsevän kaunista paikkaa tahi jotakin sellaista. Tullessamme johonkin oikein viehättävään paikkaan metsässä, sanoi Jim aina: — Tässä on makeus, tässä me vähän aika istu —
Me loikoilimme kanervikossa, olimme väsyneet pelkästä naurusta!
Matti oli mennyt noutamaan taimenia, — Mari nukkui siimeksessä kuin pikku koira — tuossa saapui Jim juosten: — Menekö me Ensi näkemise makeus?
Juoksimme rinnettä ylös. Mutta puolivälissä kohtasimme vanhan naisen. Pieni musta, kireä hilkka reunusti ryppyiset kasvot. Hän pysähtyi juhlallisesti tervehtien.
— Hyvää päivää, — sanoimme kaikin.
— Mistäs työ outta?
— Me asumme kesää Aaste-tuvassa — mutta mistäs sinä olet?
— Min' oon Hevoskorvesta —
— Vai niin, onko sinne pitkä matka?