— Niin, mutta tehän sanoitte sen olevan kauniilla paikalla.
— Kauniilla, niin — niin, se on kauniilla sille, joka jaksaa katsella tuntureita —
— Oi, kirjoittakaa isällenne, niin olette kiltti, ja kysykää saammeko vuokrata sen täksi kesäksi —
— Saatanhan tuon tehdä — muuten voitte aivan huoleti mennä sinne ilmankin —
— Ei, oletteko hullu?
— Häh!
— Kirjoittakaa jo tänään —
— Hah, hah, — nauroi hän mennessään matkoihinsa.
Hänpä oli vastenmielinen. Mutta eihän meillä ollut hänen kanssaan mitään muuta tekemistä, kun hän vain kirjoittaisi isälleen. En nähnytkään häntä sen enempää.
Kuinka odotimmekaan sitä vastausta! Emmehän saattaneet puhua kotona sanaakaan ennenkuin Aaste-tupa niin sanoaksemme oli kourissamme.