Nuori upseeri taisteli ankaraa taistelua itsensä kanssa. Vihdoin hän rohkaisi mielensä.
"Teidän majesteettinne suvaitkoon antaa minulle anteeksi. En ole täällä itseni vuoksi. Tapasin tämän hävityskirjoituksen naulattuna puuhun Versaillesin puistosta, kun olin tulossa virantoimitukseeni linnaan. Miekallani sivalsin sen alas töllistelevän ihmisjoukon nähtävistä. Madame d'Estrades saapui paikalle ja sai minut vastoin tahtoani antamaan paperilapun rouva markiisittarelle."
"Täytyy tuntea vaarat, jotta niiltä voisi varjella itsensä, teidän majesteettinne", huomautti madame d'Estrades kylmäverisesti, jolloin ilkeä, hädin salattu hymy heijastui hänen suupielistään.
Kuningas viittasi häntä olemaan vaiti.
"Jatkakaa, kreivi Segnart!"
"Saapui madame du Hausset. Hän ei tahtonut millään ehdolla sallia, että rouva markiisitar olisi saanut lukea paperin. Mutta, ikävä kyllä, se oli liian myöhäistä. Madame d'Estrades —"
Segnart epäröi.
Kuningas polkaisi jalallaan paperia.
"Jatkakaa!"
"Madame d'Estrades oli jo ilmoittanut paperin sisällön rouva markiisittarelle."