Kuinka paljoa harvinaisemmiksi olivatkaan nyt käyneet nuo synkkämielisyyden hetket, jolloin sekä kuolemanpelko että kuolemankaipuu yhtaikaa hänet valtasivat! Kuinka kiitollinen hän olikaan Jeannelle.
"Minulla on eräs pyyntö, sire. Se koskee niinikään Maria Leszczynskaa. Eikö teidän majesteettinne tahtoisi ottaa silloin tällöin ollakseen vähän ystävällisempi kuningattarelle?"
Ludvig katsoi ihmeissään häneen. Mitä hän tarkoitti? Eikö hän ollut ensinkään mustasukkainen: madame de Châteauroux oli nostanut metelin joka kerran, kun hän oli osoittanut kohteliaisuutta kuningattarelle.
Kun kuningas oli vaiti, pelkäsi Jeanne, että hän epää hänen pyyntönsä, mutta sittenkin hän mielellään toivoi, että kuningas siihen suostuisi.
Jeanne tiesi, että kuningas viimeisinä vuosina oli ollut hyvin kitsas osoittamaan kuningattarelle kohteliaisuuttaan. Mutta kukaan ei saisi sanoa, että markiisitar de Pompadour oli saattanut hyljätyn vielä osattomammaksi.
Päinvastoin hän tahtoi käyttää kaikkensa parantaakseen puolisoiden välit. Tämä halu tuli vilpittömästä sydämestä. Kuningatar oli osoittautunut hyväksi hänelle. Ei ollut Jeannen luonteen mukaista maksaa hyvä kiittämättömyydellä. Vain se, joka oli hänelle epäkohtelias, ärsytti häntä vastusteluun tai loukkasi häntä, sai olla valmis maistamaan hänen vihaansa ja kostoaan.
Vähitellen hän johti kuninkaan sinne, mihin tahtoikin! Hän oli ymmärtänyt, että Maria Leszczynskalla oli monia toivomuksia, joiden hän mielellään näki toteutuvan.
Jeanne sai kuninkaan siirtämään Fontainebleauhon kohdakkoin tapahtuvan matkan kuningattaren mieleiseksi päiväksi. Hän esitti kuninkaalle sellaisia toivomuksia, joita kuningatar ei olisi mitenkään rohjennut ilmaista.
Hän sai kuninkaan lupaamaan, että kuningatar Fontainebleausta Versaillesiin palatessaan saa nähdä nuo toivomukset toteutuneina. Hän ehdotti kuninkaalle, että sänky kullattaisiin ja että se koristettaisiin ruskeankeltaisilla kankailla à la duchesse — ruskeankeltainen oli kuningattaren lempiväri.
Myöskin uudesta gobeliinista, joka esittäisi pyhän raamatun kuvia, oli Maria Leszczynska vihjaten maininnut. Jeanne huomautti kuninkaalle eräästä gobeliinista Val de Grâcessa olevan kattomaalauksen mukaan, jonka Itävallan keisarinna Anna oli Mignardilla maalauttanut.