Vain markiisittarelle, jonka vastenmielisyyden ministeriin hän tunsi, hän välistä ilmaisi paheksuvan ja epäilyä herättävän mielipiteensä Maurepasista.
XI.
Hôtel des Chèvresissä virui kuolemaisillaan oleva nainen.
Pienen palatsin kiviportaita peitti valkea lumivaippa ja ikkunoissa kimalteli jääkukkia kuten sinäkin iltana, jolloin Madeleine Poisson sykkivin sydämin odotteli Binetiä ja tämän tietoja.
Nyt lepäsi tuo voimakasluontoinen nainen hiljaa ja liikkumattomana korkealle ladottujen pielusten välissä.
Hengitys kävi raskaasti, katkonaisesti ja korahtelevasti hänen rinnastaan.
Hänen kasvonsa, jotka aikoinaan olivat olleet niin kauniit, lepäsivät nyt pitkiksi, kulmikkaiksi venyneinä ja keltaisina valkeilla pieluksilla.
Herra de Tournehem ja Charles Guillaume d'Étioles istuivat hänen vuoteensa vieressä. François Poisson oli matkustanut Versaillesiin hakemaan Jeannea ja pikku Alexandraa, joka hoitajattarensa kanssa oli ollut muutamia päiviä äitinsä luona. Abel oli jo lähtenyt opintomatkalle Italiaan.
Herra de Tournehem irroitti hetkiseksi kätensä Madeleinen käsistä, jotka puristivat niitä suonenvedon tapaisesti, ja vilkaisi kelloa.
Sitten hän kääntyi sisarenpoikaansa päin, joka seisoi surullisena ja syviin ajatuksiin vaipuneena sängyn vieressä.