Aamupuoleen hän nukahti.

Hän heräsi verrattain virkistyneenä. Ihana kevätpäivä, matka lehti- ja kukkaloistossa kylpevän seudun halki herätti hänet uuteen eloon.

Hän saapui Versaillesiin aikaisemmin, kuin kuningas häntä odotti.

Puisto oli lumoavan kaunis kukkaloistossaan. Hovi oli Fontainebleaussa. Ei kukaan voisi häiritä häntä, jos hän ennen kuninkaallista ateriaa tekisi pienen kävelymatkan puutarhassa. Hän tahtoi olla yksin. Ei kukaan saisi seurata häntä. Hän huusi luokseen koiransa Mimin ja meni alas puistoon. Unelmoivan mielihyvän tuntein hän vaelsi siinä osassa puutarhaa, jolle Ludvig XIV oli antanut erityisen leimansa. Hän pysähtyi Le Hongren "Ilma"-patsaan eteen ja tunsi ihailua samoin kuin usein ennenkin nähdessään voimaa ja kauneutta Marsyn pronssiryhmässä, joka esitti auringonhevosia juottavia tritoneja.

Kaikkialla, mihin hän vain silmäilikään, hän näki Ludvig XIV:n vilkkaan neron, luovan ja innostuttavan mielikuvituksen merkkejä. Lammikkoja jättiläishirviöineen, joita lapsi talutti ohjaksista; Coustonin ihmeellisiä luomuksia, Louis Leveaun rakennustaiteellisia töitä ja monen monia korkokuvia ja luolia, niiden nuorten, eteenpäin pyrkivien kykyjen tuotteita, joiden tien taiteita harrastanut aurinkokuningas oli tasoittanut.

Kuinka kadehdittavia olivatkaan kaikki nuo henkilöt, jotka olivat ryhmittyneet voimaa uhkuvan hallitsijan ympärille!

Hän oli aina ollut antava, elämää luova! Mutta Jeanne ei saanut mitään Ludvig XV:ltä. Hänen vain täytyy antaa, ammentaa omaansa ja aina uutta! Hänen koko olemuksensa täytyi palaa kuin liekki, lämmittää ja elävöittää kuningasta, temmata hänet horroksen kaltaisesta raskasmielisyydestä.

Jeanne vaipui uupuneena marmoripenkille tritoniryhmän eteen ja antoi katseensa harhailla paikasta toiseen.

Kuinka monta ihanaa taideteosta, jotka todistivat ylevää kauneusaistia, olikaan täällä luotu! Kuinka paljon kumpusi hänessäkin ihanaa, jota hän kuninkaan käden ja tahdon avulla aikoi lahjoittaa Ranskalle, runsain määrin, suurpiirteisesti, kitsastelematta, niinkuin aurinkokuningas oli lahjoittanut!

Nyt häntä ei saisi ehkäistä moitiskeluhalulla eikä pikkumaisella saivartelulla taikka tehdä häntä ennen aikojaan heikoksi ja sairaaksi!