Mutta madame d'Estrades ei aikonutkaan mennä tapaamaan markiisitarta. Hän kietoi ympärilleen kallisarvoisen pitsihuivin, jonka d'Argenson oli lähettänyt hänelle Englannista, ja jäi pensaiden taakse piiloon odottamaan kuninkaan tuloa.
Kuningas meni hoippuen purteen. Juuri oikeaan aikaan astui myös madame d'Estrades esille tukeakseen kuningasta.
Ludvigin aistimet eivät olleet niin sumentuneet, ettei hän olisi huomannut, kuka Jeannen sijasta istui hänen vieressään.
Hän torjui madame d'Estradesin tungettelevat hellyydenosoitukset, mutta pohjaltaan hän oli mielissään siitä, että hänen kanssaan oli joku, joka auttoi häntä viettämään aikaa.
Myöhään, kun jo oli tullut aivan pimeä, palattiin Choisyhin. Seurue hajosi nopeasti.
Madame d'Estrades seurasi kuninkaan huomaamatta tämän kintereillä ja hiipi hänen jäljestään hänen työhuoneeseensa.
Etuhuoneessa odottivat madame d'Estradesin ystävät, d'Argensonin henkiheimolaiset, jotka tahtoivat hinnalla millä hyvänsä pysyttää d'Argensonin paikallaan.
Jos ministerin ystävättären onnistuisi saada kuningas, pauloihinsa, niin peli olisi voitettu.
He saivat odottaa kauan. He olivat jo luopumaisillaan toiveistaan, kun madame d'Estrades hiukset hajallaan ja pitsihuivi revittynä syöksyi ulos kuninkaan työhuoneesta.
"C'est fait!" huusi hän voitonriemuisesti pienelle, odottavalle joukolle ja katosi prinsessojen huoneisiin, D'Argenson palkitsi rakastajatartaan suurella rahasummalla tästä urotyöstä, vaikka hän itse asiassa ei uskonut todeksi ruman madame d'Estradesin voittoa kuninkaasta, varsinkin kun tämä yöllinen kohtaus sai sellaisen jälkinäytöksen, että madame d'Estrades muutamia päiviä myöhemmin sai jokseenkin jyrkän ilmoituksen poistua toistaiseksi Choisystä.