Hänen vihansa oli muuttunut välinpitämättömyydeksi. Hän antoi kaiken mennä omaa menoaan niin parlamentissa kuin muillakin hallinnon aloilla. Hän muuttui yhä kuurommaksi hyvää tarkoittaville ehdotuksille.
Oliko siis ihme, että valtiovelka kasvoi ennen kuulumattoman suureksi?
Machault koetti parhaan kykynsä mukaan panna toimeen uudistuksia, jotka tarkoittivat maanviljelyksen ja teollisuuden edistämistä ja verokuorman keventämistä.
Mutta se tuhlaus, joka oli jo perinpohjin hävittänyt valtiovarat, vaikeutti hänen suunnitelmiensa toteuttamista, melkein ehkäisi sen kokonaan.
Kun yhdeltä puolen ei säästetty rahamenoja loistorakennuksiin, joita rakennettiin herra de Tournehemin johdolla, puuttui toiselta puolen tuiki tarpeellisia varoja sotalaivaston lisäämiseen.
Suunnattomia rahasummia tuhlattiin päättömästi eläkkeihin ja lahjoihin.
Hovin menot kasvoivat minkäänlaisetta tarkastuksetta rajattomasti.
Ludvigin ja hänen perheensä matkoihin kului huimaavia rahasummia. Machault laski, että kuninkaan neljän päivän matka vaati sadan tuhannen livren suuruisen ylimääräisen menon, puhumattakaan suurista matkoista monilukuisine seurueineen.
Turhaan Machault pyysi markiisitarta, jonka kanssa hän yhä edelleenkin oli ystävällisissä väleissä, kehoittamaan kuningasta rajoittamaan näitä matkoja, luopumaan käynnistä Normandiassa ja muista äsken vireille pannuista aikeista.
Jeanne hylkäsi pyynnön ilman muuta: matkustaminen kuului kuninkaan elinehtoihin; hänen täytyi saada matkustaa!
Kesken tätä mielialaa, joka vallitsi verotaakan rasituksiin melkein nääntyvän kansan keskuudessa, meni rauhanjuhla, joka mielellään tahdottiin saada loistavaksi, surkeasti myttyyn.