He matkustivat pienen seurueen kanssa. Kahden hengen istuttavissa vaunuissa ajoivat kuningas ja Ayen. Heitä seurasi berliiniläinen vaunu, jossa markiisitar ja hänen seurueensa istuivat.
Kamaripalvelijat ja muu tarpeellinen väki ajoivat suuressa kuuden hengen avovaunussa.
Keittiövaunu henkilökuntineen oli lähetetty edelle ja se odotti kuningasta Havressa.
Crecystä matka kävi Breuxin metsän halki, missä pantiin toimeen pieni metsästys.
Anetin ja Navarran linnojen ohi tultiin Évreux-metsään ja aamulla kahdeksan seuduissa Roueniin.
Kuningas oli alkujaan aikonut käydä arkkipiispan, kuningattaren hovisaarnaajan luona. Tämä arvoisa pääpappi ei ollut vastannut sanaakaan, kun hänelle oli Versaillesissa ilmoitettu tästä kuninkaan käynnistä. Hän piti nähtävästi liian suurena vaivana vastata edes sanaakaan, kun kuuli saavansa odottaa kuningasta Pompadourin seurassa.
Vielä sittenkin, kun kuningas huomautti jyrkästi: "me käymme teidän luonanne Rouenissa, kuuletteko!" pysyi arkkipiispa vaiti. Kuningas sanoi hänelle pari tuikeaa sanaa, ja käynti Rouenissa peruutettiin.
Vaunuista nousematta ajettiin nopeasti kaupungin juhlallisesti koristettuja katuja pitkin väestön riemuitessa. Kuningas ei tahtonut viivyttää Jeannea pääsemästä näkemään merta, jota hän oli niin kauan ikävöinyt. Kello kuuden aikaan illalla ajoivat kuninkaalliset vaunut linnan ja sataman tykkien paukkuessa Havreen.
Ludvig lausui niille herroille, jotka hänet ottivat vastaan, raatihuoneella, missä hänen oli määrä asua, toivomuksen olla läsnä laivaston harjoituksissa. Oikeastaan se oli markiisittaren toivomus, jonka kuningas mielellään tahtoi nähdä toteutuvan.
Äsken rakennettu alus, jossa oli kolmekymmentä kuusi tykkiä, sekä kolme muuta sotalaivaa hinattiin merelle. Sitäpaitsi meriministeri järjesti satamasta lähdettäessä kuninkaalle ja tämän seuralaisille leikkitaistelun kolmea fregattia vastaan.